Oli hieno ja tyven ilta, oikea kalailma. En voinut olla lähtemättä joelle. Kaveri soitti saaneensa hyvän kokoisen kalan ja siitä innostuneena päätin mieki lähteä soutamaan. Soutajat ovat nyt loppukaudesta harvassa ja siellä saa kyllä olla nyt omassa rauhassa. Vaappuvalinnat olivat selvät ja valitsin vaaput iso kala mielessä. NilsMaster hopeamusta punaisin raidoin, Emma nro 22, JA-vaappu kolmikoukkuinen kultakala sekä pieni ruskea JA-vaappu pääsivät siiman päähän. Lyhyt oli soutu, kun jo tärppäsi. Edellisellä viikolla samassa paikassa asiakkaan kanssa karkuutimme väsytyksen jälkeen suuren kalan. Olikohan tämä sama kala, ehkä.
Mulla kun ei sitä haavia ole ja koukkua ei saa käyttää, niin vedin kalan rannalle. Säilyipäs vaappu ehjänä. Niin kala tarttui omatekoseen JA -vaappuun kolmikoukkuseen kultakalaan. Kalanväsytys oli tällä kertaa jännää puuhaa. Se hyppi ja pomppi kuin Tikru Nalle Puhissa. Ottihan siinä vähän koukut itseensä, mutteivät ne onneksi katkenneet. Kyllä ne oikenivat, mutta pysyivät suussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti