Lohikuumeessa Tenolla

Torstai-iltana minulle nousi korkea kuume ja lähtö Tenolle olisi seuraavana iltana. Lohikuumetta aprikoi vaimo. Kuume olikin poissa, kun lähtö koitti. Koko komppania (mie, vaimo, poika ja tytär) lähti matkaan ja yksi koira. Tavoitteena oli soutaa Tenossa pari lupaa ja käydä Jäämerellä heittelemässä merikalaa. Matkalla lohikuume alkoi taas nousta, mutta laski onneksi buranan voimalla ennen perille pääsyä. Sen verran oli heikko olo, että iltasoutu jäi nyt väliin.

Aamulla päätimme tehdä autoretken Varanginvuonolle. Matka ei olisi liian pitkä lapsillekkaan. Otimme vavat mukaan, jos vaikka saisimme kaloja. Satuimme nousuveden aikaan oikeaan paikkaan ja kalan tuloa ei voinut estää. Saimme kylmälaukun täyteen seitä. Mukana ei tietenkään ollut jäitä, joten kiireesti Vardöhön jääostoksille. Sieltä saimme ostaa muutakin norjan herkkua. Ajoimme Ekkeröyjaan asti ja siellä kävimme puhuttelemassa paikallisia kalastajia. Heilläkin oli sen päivän saaliina laatikollinen seitä. Paluumatkalla kala ei enää syönyt ja tuulikin oli yltynyt myrksylukemiin. Hieno päiväretki ja hienot maisemat. Suosittelen muillekin.

Illalla poika pääsi vähän kokoneemman soutajan matkaan oppimaan oikeita soutulinjoja. Niitä opeteltiinkin jänis istui maassa -laulun tahdissa ja aika kului hyvin. Itse olin vielä aika kipeä, mutta eihän sitä voinut jättää yhtä laskua tekemättä vaikka vettäkin satoi kaatamalla. Tällä kertaa Teno ei antunut meille kalaa, mutta ei ollut kyllä suotajakaan ihan linjoilla.