TERVETULOA TYHJÄNSOUTAJAN SEURAAN

Tyhjänsoutaja, kalaväärti väylänvarresta kirjoittaa elämänkulusta lohijoen rannalla, asiaa kalastuksesta ja kalastuksen vierestä, siis pieniä tärkeitä asioita. Tervetuloa seuraamaan tunturipurojen solinaa ja lohijokien pauhuja. Ei sovi tosikoille!

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kisa ratkesi

Mie luovutin kisan jo eilen ja tulin illala kotia. Menin vissiin ylikuntoon kun homma ei enää kiinnostanu. Nyt on voittokala saatu. Voittokala tuli  tänne Kangosjärvenkylälle oikealle lohimiehelle. Kala on suuri 18,3kg ja tuli tutusta ottipaikasta, muttei se mulle tarttunu. Kilpailua on vielä pari tuntia jäljellä, mutta kyllä uskallan jo Jaskan kalaa pitää voittikalana. Nyt tämän kesän lohet tässä Väylässä soudettu. ONNITTELUT JASKALLE voittokalasta! Hieno homma.
-Jani-

torstai 28. heinäkuuta 2011

Väliaikatietoja

Tais mennä tyhjänsoutamiseksi tämä kilpailu. Liivaa liikkuu niin paljon, että soudan vain yhellä ongella. Jos maksais 60e niin sillä sais liivanpoistajan veneeseen, mutta taijan vielä säästää ja soutaa yksin. Jospa se huomenna tilanne joessa rauhottus. Nyt on seitsemän kalaa saatu yhteensä. Johtokala on yli 13kg. Siinä on tavoitetta kerrakseen. Väliaikatietoja kalansaajista ja painoista: www.kalastuskisa.com/2/
-Jani-

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Harristamassa


Ohessa tämän hetken ottivaapuja. Tai mistä mie tiijän, mutta niin mulle on kerrottu. Toinen on LJ ja toinen on JA. Kakstoista kilonen ainaki on eilen tullu tuolla kuparinvärisellä. Lohilla ei ole nyt hampaita, mutta jos koukut on terävät niin kyllä net kiinni pyssyy. Tässä met oottelemma lohiviikonvaihteita, vielä viikko. Tervetuloa kisoihin! www.tornionjoki.fi/lohiviikonvaihteet/


Kävin pitkästä aikaa väylällä kalassa. Viimeksi kävin ennen juhannusta. Tällä kertaa suojelin lohta ja pyysinki vain harreja. Saimme parikymmentä otettavaa harria ja savustimma ne kesän kunniaksi. Kyllä maistu taas meän väylän harri hyvältä. Viime kerrasta onki aikaa, ko vaimo ei ole enää harristanu. Sillä on vielä venekki törmällä oottamassa parempia aikoja. Tulleekhan niitä aikoja, sitä mie en tiijä. 

-Jani-

torstai 14. heinäkuuta 2011

Hintulia, suukopua ja lohta

Kävin parin päivän pikareissun Tenolla. Saaliiksi kaksi kalaa ja viisi tärppiä. Meinas etelänmies tulla neuvomhaan jänkhältä tulleita miten pittää soutaa, mutta itte herra jäi kalatta ja meile tuli jokunen. Katheus vei kalat sen herran siimoista. Mutta oli se meiläki hintulia koukuissa. Onneksi ei kaikissa koukuissa ja pari saima ylös. Yksi kävi kattomassa jo venheen vieressä, muttei halunu meän venheesseen nousta. Taisivat olla aika ynseällä päällä. Yhen kalan saima ketuille, ko puolikuollu kala kellu joessa. Siinä oli niin hieno ottiperho, että otima taltheen. Tuntumerkkejä vastaan saapi sen lunastaa.

Tänhään tehin yhen tähen suolalohta siis vain minun tähen. Laitoin siihen mausteeksi yhen tähen jallua ja pikkusen sokkeria sekä tieten suolaa ja tilliä. Yön yli kala paperikääreeseen  jääkaappiin ja sitten aamula nautitaan ruisleivän päällä hyvän seuran kera. Kannattaa kokkeilla. Jos ei ole hyvvää seuraa niin saattaa se maistua yksinki.

-Jani-

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kengis

Kävin eilen Pajalan markkinoilla ja samalla käväsin kattomassa Köngäsen ruukkia. Hieno paikka. Väyläle en ole ehtiny kalastamaan. Monet on saanu hintulia koukkuihin ja sitä myöten moni kala on päässy jatkamaan matkaa. En tiijä onko joessa vähän kalaa vai onko se tuo hintuli, joka vaivaa. Kattokaa viime vuoden Blogikirjauksesta, millä se lähtee pois. Tais olla lohiviikonvaihteen aikaan se kirjotus. Maanantaina lähtee auton nokka kohti tenoa. Ja se tullee takasi, ko on riittävästi kokemuksia ja toivottavasti myös kalaa.
-Jani-

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Huippumaisemat ja kalat


Nyt on reissu tehty ja pakastimessa on jäämerenlohta. Saimme monen kokoista kalaa, titeistä kymppikiloisiin. Kaikki tulivat omatekoisilla perhoilla ja sai niillä muutki kuin me. Ilmat vaihtelivat sateesta helteeseen. Loppuviikosta tuli heikosti kalaa ja keskityimme enemmän pitämään valehtelijoitten klupia yllä ja rupattelemaan vanhojen kalaväärtien kanssa, joita tapaamme joka vuosi samassa paikassa. Paikka ja vuoden aika on aina sama, vain vuosi ja ottiperhonväri vaihtuu. Tällä kertaa klupilaisilla oli ihmettelemistä kun kerroimme tuplatärpistä, joista molemmat kalat tulivat veneeseen asti. On sitä joillaki hulluntuuria vai olikohan se sittenkään tuuria. Siinä oli monilla ihmettelemistä.

Yksi päivä meni perhokalastaen rannalta pyssyjoela. Saalista emme saaneet meidän kalastustaidoilla, mutta uusia tuttavuuksia kylläkin. Taisimme olla aika nähtävyys perhokalastusvarusteet päällä. Niitä ne lohetkin varmasti säikähtivät ja uivat meitä pakoon. Tutustuimme paikalliseen saamelaismieheen, joka kutsui meidät kalastamaan hänen poolilleen. Siellä kokeilimme taitojamme tuloksetta. Me kuulemma erotuimme niin suuresti pitkänhuiskeista etelänperhokalastajista pätäkkäolemuksella, joten hän uskalsi tulla meitä puhuttelemaan. Ja hyvä niin saimme kutsun tulla uudestaankin.

Kiitokset kaikille mukana olleille. Ensi vuonna tapaamme taas samoissa merkeissä kolmostärppiä ootellessa.
-Jani-