Kivirannan suurkojamo

Nyt se sitten antautui, vihdoinkin! Koko kesän se on meitä narrannut. Se on tarttunut kiinni kiusallaan ja sitten mennyt menojaan. Antanut oikeita jännityskokemuksia parille soutajalle ja sitten tuottanut heille  karvaan pettymyksen. Mutta kalastushan ei ole ainakaan minun mielestä kilojen tavoittelua vaan suuria elämyksiä. Niitä tämä herra on meille antanut. Olihan se hieno kokemus saada suurkojamo omatekoisella vaapulla ja suuri kiitos vaapunvärittäjälle Repolaiselle.

Kala tarttui kojamoiden asuntolasta saman kiven takaa kuin edellinen koukkukojamo. Viidentoista minuutin väännön jälkeen oli minun vuoro julistautua voittajaksi. Kala oli veneessä ja miehellä hymy huulilla. Ottivaappu oli kolmikoukkunen JA-vaappu antiikkikulta punaisella vatsalla. Huomenna syödään siis lohta!

Niin se paino???? Painavahan se oli.  Mutta siitä sitten tulevaisuudessa, kun on kauden loppuraportin aika. En tällä kertaa malttanut olla punnitsematta kun se lähenteli minun ennätystä.