Kivirannan suurkojamo

Nyt se sitten antautui, vihdoinkin! Koko kesän se on meitä narrannut. Se on tarttunut kiinni kiusallaan ja sitten mennyt menojaan. Antanut oikeita jännityskokemuksia parille soutajalle ja sitten tuottanut heille  karvaan pettymyksen. Mutta kalastushan ei ole ainakaan minun mielestä kilojen tavoittelua vaan suuria elämyksiä. Niitä tämä herra on meille antanut. Olihan se hieno kokemus saada suurkojamo omatekoisella vaapulla ja suuri kiitos vaapunvärittäjälle Repolaiselle.

Kala tarttui kojamoiden asuntolasta saman kiven takaa kuin edellinen koukkukojamo. Viidentoista minuutin väännön jälkeen oli minun vuoro julistautua voittajaksi. Kala oli veneessä ja miehellä hymy huulilla. Ottivaappu oli kolmikoukkunen JA-vaappu antiikkikulta punaisella vatsalla. Huomenna syödään siis lohta!

Niin se paino???? Painavahan se oli.  Mutta siitä sitten tulevaisuudessa, kun on kauden loppuraportin aika. En tällä kertaa malttanut olla punnitsematta kun se lähenteli minun ennätystä.

Kivirannan koukkukojamo!

Aikainen lintu madon nappaa! Aamulla oli taas niin kaunis kalailma, joten aattelin kävästä pari tuntia soutamassa. Kivirannassa on parilla lohestajalla ollut suuri kala koukussa, muttei se ole rannalle asti suostunut tulemaan. Jospa se suostuis nyt jo antautumaan, aattelin lähtiessäni. Kojamo mielessä ajelin Kivirantaan. Uistimeksi valikoituivat JAN parsilankku, JAN kolmikoukkunen savukala, Nils Master hopeamusta punaisin raidoin sivutissi ja uusi tulokas Lilli ronkaisen väri.

Tunnin soudun jälkeen tulin suurkojamoiden majapaikkaan ja johan nappasi samantien. Tämä kala ei ollut kaikkein suurin, mutta suuri kuitenkin. Paino jääköön tässä vaiheessa sivuseikaksi. Ottivaappuna oli vanhankansan NilsMaster. Moni ei sitä siiman päähän nykyaikana laittaisi, mutta se on minun suosima vanhankansan vaappu. Tällä vaapulla olen aikoinani lohensoudun aloittanut. Ei se lohi siitä mihinkään muutu vaikka ihminen muuttuu lohen rinnalla. Lohi ei tiedä sitä, että tablettitietokeesta löytyy nykyajan ottivaaput vaan se nappaa siihen mikä sitä ärsyttää.

Täydenkuun kala

Oli hieno ja tyven ilta, oikea kalailma. En voinut olla lähtemättä joelle. Kaveri soitti saaneensa hyvän kokoisen kalan ja siitä innostuneena päätin mieki lähteä soutamaan. Soutajat ovat nyt loppukaudesta harvassa ja siellä saa kyllä olla nyt omassa rauhassa. Vaappuvalinnat olivat selvät ja valitsin vaaput iso kala mielessä. NilsMaster hopeamusta punaisin raidoin, Emma nro 22, JA-vaappu kolmikoukkuinen kultakala sekä pieni ruskea JA-vaappu pääsivät siiman päähän. Lyhyt oli soutu, kun jo tärppäsi. Edellisellä viikolla samassa paikassa asiakkaan kanssa karkuutimme väsytyksen jälkeen suuren kalan. Olikohan tämä sama kala, ehkä.

Mulla kun ei sitä haavia ole ja koukkua ei saa käyttää, niin vedin kalan rannalle. Säilyipäs vaappu ehjänä. Niin kala tarttui omatekoseen JA -vaappuun kolmikoukkuseen kultakalaan. Kalanväsytys oli tällä kertaa jännää puuhaa. Se hyppi ja pomppi kuin Tikru Nalle Puhissa. Ottihan siinä vähän koukut itseensä, mutteivät ne onneksi katkenneet. Kyllä ne oikenivat, mutta pysyivät suussa.

Suomenlapinkoiran pentuja!

Meillä on viisi suomenlapinkoiran pentua. Yksi narttupentu etsisi vielä omaa kotiaa.

Hyvä savukala

Viime viikon lohi jäi kirjaamatta tänne blogiin. Kaunis kirkas kala tuli viime keskiviikkona. Se oli oikein maukas savu- ja suolakalana.

Lohikuumeessa Tenolla

Torstai-iltana minulle nousi korkea kuume ja lähtö Tenolle olisi seuraavana iltana. Lohikuumetta aprikoi vaimo. Kuume olikin poissa, kun lähtö koitti. Koko komppania (mie, vaimo, poika ja tytär) lähti matkaan ja yksi koira. Tavoitteena oli soutaa Tenossa pari lupaa ja käydä Jäämerellä heittelemässä merikalaa. Matkalla lohikuume alkoi taas nousta, mutta laski onneksi buranan voimalla ennen perille pääsyä. Sen verran oli heikko olo, että iltasoutu jäi nyt väliin.

Aamulla päätimme tehdä autoretken Varanginvuonolle. Matka ei olisi liian pitkä lapsillekkaan. Otimme vavat mukaan, jos vaikka saisimme kaloja. Satuimme nousuveden aikaan oikeaan paikkaan ja kalan tuloa ei voinut estää. Saimme kylmälaukun täyteen seitä. Mukana ei tietenkään ollut jäitä, joten kiireesti Vardöhön jääostoksille. Sieltä saimme ostaa muutakin norjan herkkua. Ajoimme Ekkeröyjaan asti ja siellä kävimme puhuttelemassa paikallisia kalastajia. Heilläkin oli sen päivän saaliina laatikollinen seitä. Paluumatkalla kala ei enää syönyt ja tuulikin oli yltynyt myrksylukemiin. Hieno päiväretki ja hienot maisemat. Suosittelen muillekin.

Illalla poika pääsi vähän kokoneemman soutajan matkaan oppimaan oikeita soutulinjoja. Niitä opeteltiinkin jänis istui maassa -laulun tahdissa ja aika kului hyvin. Itse olin vielä aika kipeä, mutta eihän sitä voinut jättää yhtä laskua tekemättä vaikka vettäkin satoi kaatamalla. Tällä kertaa Teno ei antunut meille kalaa, mutta ei ollut kyllä suotajakaan ihan linjoilla.

 

 

Lohitapahtumia viikon varrelta

Tämä viikko oli tapahtumarikas lohirintamalla. Omaksi iloksi en ehtinyt soutamaan ollenkaan vaan aina oli joku lohikärpäsen tartuttama asiakas kyytissä. Ehkä nyt viikonloppuna voisi yrittää saada itselle savukala aineksia. Viikkoon mahtui karkuutuksia useampikin, mutta muutama kala saatiin veneeseenkin asti. Ottivälineenä oli tällä viikolla omatekonen JA-vaappu perusahven pienellä liikkeellä. Yksi kala tuli Vissi- vaapulla myös ahvenväritykseen. Ronkaisen värityksellä olevaan pikku Lilliin tuli useita tärppejä, muttei niitä saatu veneeseen asti. Yksi hurja tapahtumakin meille sattui kun JA-vaappuun tarttui suurlohi. Viisitoista minuuttia saimme taluttaa sitä, mutta sitten se päätti lähteä jatkamaan sukua. Ei ollu se kala meille tarkoitettu, mutta hieno oli kokemus. Ja lohikuume tarttui kyllä tällä reissulla pariin mieheen aika pahasti. No se ei parane muuten kuin ensi kesänä tulemalla uudestaan.

Alkuviikon komea kirkas pikkukala

Perjantai-illan saalis

Viikon ottivaappu JA-vaappu ahven

Sain uuden pilkkikelkan. Tässä on asennetta ahvenpilkille mentäessä. Kelkka on toimiva peli ja yhtä vanha kuin uusi isäntä.