Kaksi helmeä!

Talvi on saapunut Muonioon. Järvet ovat saaneet vahvan jääkannen ja metsä on saanut valkoisen lumipeitteensä. Nyt on hyvä aika valmistautua seuraavaan kesään. Uistimia on valmistunut tasaiseen tahtiin sekä perhoja ja pätäköitäkin. Olen kokeillut minulle uutena materiaalina tiskipöytäterästä. Se on hankala työstettävä, mutta lopputulos näyttää kauniilta. Sitä en tiedä, mitä lohi niistä sanoo, mutta taimenet niistä ainakin tykkää. Ensi kesänä näitä saa koeuittaa Väylällä kuka vain haluaa.

Onko kenelläkään tietoa, kuka olisi valmistanut tämä uistimen? Minulle tämä on outo tuttavuus. Malliltaan tämä EH 9.

 

Nämä uistimet valmistin lapsilleni. Jokainen saa itse päätellä kumpi on kummallekkin. Ensi kesänä niillä soudetaan joko Tenolla tai kotijoella/järvellä.

 

 

Verkot ovat pysyneet jään alla, eivätkä lauhat kelit ole sulattaneet jäitä. Nyt jään vahvuus n. 30cm eli aika turvallista siellä on nyt liikkua. Siikakin ui verkkoihin ihan mukavasti, mutta hauki ei liiku. Yhtään haukea en ole vielä näillä jäille saanut. Mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.

 

Jäätä näkyvissä!

Talvi yritti tehdä tuloaan ja sai jäät järviin ja lumet metsiin. Mutta nyt on maa mustana ja tiet liukkaina. Verkot on kaikesta huolimatta jään alla. Sitä en tiedä pitääkö ne kokea kohta veneellä vai pysyvätkö ne jään alla. Viimeiset lohet on syöty pakastimesta ja nyt on aika pyytää siikaa. Hauen pyynti alkaa sitten hiukan myöhemmin, kun pakkanen on niin kireä, että sormet jäätyy. Yksi made on kolkattu.

Sesongin vaihto on suoritettu. Veneet ovat ladossa ja moottorikelkat pihalla. Lohisesonki on osaltani vielä hiukan kesken, sillä vaappupakki on kuin myrskyn jäljiltä ja se pitäisi selvittää ennen uusia kujeita. Tosin pakissa ei ole yhtään ottivaappua vain tyhjansoutajan testikalikoita. Ottivaappuni mahtuvat taskuun, sillä niitä ei ole paljon. Mutta mistä sitä koskaan tietää, milloin lohi muuttaa mieltää ja pakin vaaput kelpaavatkin. Sitä ootellessa siivoan pakkini ojennukseen.

Kojamorallin jälkitunnelmissa!

Kojamoralli on nyt tehty. Toiset ottivat rallissa varaslähdön ja menivät edeltä. Jotkut myöhästyivät startista kokonaan ja jäivät vaille hienoa kokemusta, mutta osa pääsi kuitenkin ajoissa liikkeelle. Lohet olivat saaneet vinkkiä virran mukana, että kalaukkoja on ylävirrassa starttiviivalla. Lohien tiedotusvastaava oli hoitanut hommansa hyvin sillä meidän soutajien saalis jäi muutamaan kossiin. Ei siis tämä retkikunta häirinnyt lohien suvunjatkopuuhia. Korkeintaan aiheutimme häiriötä airojen loiskeella, mutta se sallittakoon.

Nyt on lohi rauhoitettu mutta elämäntapakalastajien puuhat jatkuvat. Harri on nyt hyvin syönnillään ja sitä on mukava  kalastella. Juuri söin iltapalaksi savustettua harria ja huomenna tietenkin on aamupalaksi harria ja saattaapa sitä olla vielä lounaaksikin ja ehkä iltapalaksi. Joki on hiljentynyt ja lohilla on nyt rauha temmeltää häämenojaan. Kaloja on loiskeesta päätellen paljon.

Laukku, vapa ja kala, siinä oli meillä hyvä välipala. Maistui ja olisi varmaan maistunut muillekkin.

Vanha ja hyvin palvellut JAN

Myllyojansuu, ottipaikkalla

 

Ruskan värit

Makkara ja lohi sulassa sovussa

Väsytystä. Väsyttää sekä miestä että lohta.

Mitä sannoo venheentekijät tästä? Vähän sen valmistuminen kesti, mutta hyvvää kannattaa oottaa.

 

Kojamoralli lähestyy

Lohestuskausi on kohta ohi ja on perinteisen kojamorallin aika. Kyliltä kuuluu, että kojamoralli on saanut suuren suosion lohestajien keskuudessa. Muutkin kuin team tyhjänsoutajat ovat huomanneet tämän mukavan tavan päättää lohestuskausi. Sehän on hienoa. Kohta me kehitämme tästä isomman tapahtuman. Kojamorallissa saalis ei saisi olla pääasia vaan mukava yhdessäolo ja joen tarjoamista elämyksistä nauttiminen. Tämän vuotinen kojamoralli toteutetaankin hiukan erilailla. Uusia kokemuksia kokeillen. Ehkä ajankohta muuttuu tai sitten reitti. Siitä sitten enemmän kun retki on tehty.

Kalakuulumisia Suomi Neidon kainalosta!

Elokuu on jo pitkällä. Lohiviikot on jo soudettu ja Tenon reissut käyty. Norjan vuonoillakin olen ehtinyt onkimaan. Lapset meinaa protestoida, kun tänä kesänä ruuaksi on ollut vain kalaa. Se on kyllä totta, että tässä perheessä ei ole lihaa tarvinnut syödä. Kotijärvi on pitänyt huolen siitä, että ahvenia olemme saaneet paistaa, jos muuta kalaa ei ole ollut. Tenon punalihaista on kalareissuilta tullut ja tänä kesänä olemme saaneet maistaa merikaloista sinipallasta, punakampelaa, turskaa, seitä ja mustaeväkampelaa. Oman väylän lohta pitää vielä lähteä pyytämään, kun alkukesän kalat on jo syöty.

Perheen viisi vuotiaalla oli Tenolla hurjat hommat, kun hän sai itse alusta loppuu väsyttää lohen. Tai no tittihän se oli, mutta hurja kala kuitenkin. Kala tuli veneeseen ammattilaisen ottein. Ja maistui varmaan parhaimmalta kalalta koko kesänä.

Muonion lohiviikkojen nuorten harrikisan voitto tuli minun tyttärelle 30 cm kalalla. Ilma kisojen aikana oli paahtava ja kalantulo oli huonoa. Samoin itse lohikisojen aikaan kalantulo oli lähes nollassa. Voitto tuli 3kg kalalla ja sen sai kova lohimies Keijo Kajanki. Itse en saanut kisassa muuta kuin kokemuksia. Yksi iso kala oli kiinni, mutta sitä ei kisassa lasketa, kun sitä en veneeseen asti saanut.

 Iidar sekä Otto Tenon Tunturituvilta nappasivat viidentoista minuutin soudun jälkeen titin.

Tämä ahven ja kalastaja osallistuvat jänkäkoirakisaan!

Tavallinen ahven saalis parin tunnin uistelun jälkeen.

Pojan itse väsyttämä lohi.

Ja itse tyhjänsoutajan saama kala Räsäsen seiskalla.

Vuonolta

Lohen lumoissa!

Ilmat ovat lämmenneet meidän korkeudellakin jo hellelukemiin. Se tarkoittaa sitä, että lohenssoutu on tällä hetkellä kuumaa puuhaa. Se on kuumaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Koska kaloja on joessa ennätysmäärät, se aiheuttaa tunteiden kuohuja puolin ja toisin. Mutta pääasia on, että kalaa on tullut. Kalastajat ovat saaneet todella suuria kaloja. 20kg on mennyt jo useamman kerran rikki. Allekirjoittaneen soututunnit väylällä on jääneet todella pieniksi. Yhden käden sormissa saa laskea minun tämän kesän soututunnit. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö lohta olisi tullut. Minulla on ollut joka kerta hyvä tuuri tai uistimet kohdillaan. Kämpän rakennus vie edelleen suurimman osan ajastani, joten lohet saavat rauhan minun osaltani. Tällä hetkellä luonto suojelee omiansa. Vesi on niin lämmintä, ettei lohet ole kiinnostuneet meidän ärsykkeistä. Jokunen onnekas soutaja aina silloin tällöin veden lämpötilasta huolimatta onnistuu napata lohen. Mutta työtä se teettää tällä hetkellä.

Muonion Lohiviikot alkavat ensiviikolla. Osallistumiseni kiinnostaa kylillä ja olen kuullut sieltä, etten taaskaan osallistu, mutta katsotaan tilannetta sitten, kun on sen aika. Jätetään osallistumiseni taas arvoitukseksi. Tilanteen voi käydä tarkistamassa tuntia ennen starttia perinteisestä lähtöpaikasta. Joko olen paikalla tai en. Tervetuloa kisailemaan. Meillä on täällä hieno joki ja hieno kisa sekä tänä
vuonna isot kalat!

Oppi oli mennyt perille ja loma kruunattu.

Lohenpyytäjä

Teellä maustetta graavilohi.

Tammukanpyytäjä

Harrinpyytäjä

Tunnelmia Tenolta

Nyt on ensimmäinen Tenon reissu tehty. Ilmat olivat jäätävän kylmät. Samoin jokivesi oli jääkylmää. Jopa kalat käyttäytyivät jäykästi soutajista puhumattakaan. Kiinni tartuttuaan kalat eivät lähteneet tyypilliseen siiman vetoon, vaan jäivät uimaan pakalleen veneen alle, mikä hankaloitti kalojen väsytystä. Perhot eivät kelvanneen kylmässä vedessä, minkä toki ymmärtää. Puukalat kelpasivat paremmin. Kaksi J:tä Joonas ja JAN toimivat tällä kertaa parhaiten. Kirkkaat värit olivat ykkösiä. Joessa oli sekä isoa että pientä kalaa. Alla olevista kuvista näette, että 2-20kg kaloja oli liikkeellä.

Mukava oli taas tavata Tenontuttuja. Sama aika, sama paikka, samat miehet, samat hommat vuodesta toiseen. Näin jatketaan niin kauan kuin terveyttä riittää. Elokuussa uudestaan! Nyt keskitytään kotijoen eli Muonionjoen kalastukseen. Siellä tuntuukin olevan kalaa, kun kalamittarit ovat menneet sekaisin. Tervetuloa kalaan!

Otto Tenon tunturituvilta ammattilaisen ottein taltutti tämän pari kymppisen kojamon. Ei ollut tämän miehen ensimmäinen kerta, kun kottikärryjä tarvittiin avuksi. 

 

Onneksi meille tuli hiukan pienempiä kaloja, kun jäi kottikärryt tällä kertaa kotia.

 

Lohi ja titti

 

Iltapalaa

 

Tämä oli päivän ottiväri

 

Kalat jäykistymässä

 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Keitto kiehumassa!

 

 

Lohta on nyt joessa!

Sateinen mutta onneksi vähäluminen kesäkuu on kohta ohi. Ja se tarkoittaa sitä, että tämä soutaja lähtee perinteiselle kalareissulle vielä pohjoisemmaksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö meän Väylässä olisi lohta, mutta perinteitä on vaalittava ja Tenolle lähdettävä. Lohta on tullut ajankohtaan nähden kohtalaisen hyvin. Siellä on mukava nyt soudella, kun ei sääsket häiritse eikä aurinko lämmitä.  Itse en ole vielä soutamaan joutanut, mutta tutuille on lohta veneeseen noussut. Vesi on laskussa ja harrit maikkuu.  Eilen olivat väylän rannassa harrit hyvin syönnillä.  Meän 5-v kalamies sai perholetkalla 20 otettavaa harria rannalta. Parhaiten harrit ottivat vihreään perhoon. 

Harjujärvellä oli juhannuksena avajaiset ja kalaa tulee hyvin. Samainen 5-vuotias harrinkalastaja on saanut jo kuusi kirjolohta.

Muoniossa järjestettiin alkukesästä kaksi haukikisaa. Utkuhauki oli Utkujärvellä ja Jierishauki uisteltiin Jerisjärvellä. Haukikisoista innostuneena eräs kalastaja tilasi minulta haukiuistimen, joka muistuttaa pikku siikaa. Ja alla on kuva tuloksesta.

Haukiuistin

Äijäkosken kuohuja

Kalan väsytystä Harjujärvellä

Kesää ja kärpäsiä kohti!

Niin lähti jäät järvestä. Vielä alkuviikosta järvessä oli jääkansi, mutta nyt on järvi vapaa ja sula. Se merkitsee sitä, että siikaverkot piti käydä heti heittämässä. Kohta on tarjolla tuoretta siikaa, ainakin siinä toivossa tässä eletään.

Meillä alkoi täällä yötön yö. Aurinko laskee seuraavan kerran joskus heinäkuun puolessa välissä. Nyt on valoa touhuta ja hommata. Samalla alkoi kesälomakin, joten valosta voi nyt nauttia.

Seuraavat pari viikkoa pyydetään tulvasiikaa ja sen jälkeen alamme pikku hiljaa valmistautua lohenpyyntiin. Ensimmäisiä lohikuulumisia on tullut jo Ruotsin puolelta Jokkfallista, joten lohikuume alkaa hiljalleen nousta. Matkakoskelta kun alkaa tulla puheluita, niin silloin on aika alkaa täälläkin terotella koukkuja. Kiirettä ei vielä silloinkaan ole, sillä Pellon kuulumiset on vielä odotettava. Kun Pellosta kuuluu kummia, on meillä vielä viikko aikaa. Jotkut häthäisimmät alkavat jo silloin soutamaan, mutta tyhjää saavat soutaa. Net on vissiin niitä tyhjänsoutajia. Juhannus on normaalisti se aika, jolloin lohet ovat jo varmasti täällä. Ensimmäiset meritaimenet tulevat siinä kesäkuun toisen viikon alussa, mutta niitähän ei saa enää kuin ihailla.

Talven pimeinä iltoina valmistui JA-lohivene. Se on vielä hiomista ja färiä vaille valmis yhden hengen vene. Stragetiset mitat ovat 520cm ja 107cm. Ei tartte rekisterikilpien kanssa värkätä. Saavat tarkastajat hommia, kun joutuvat sitä mittomaan ja pohtimaan. Nyt on sitten ihmiset viimeiset ajat tervata venheet, jos haluatte tänä kesänä vesille. Minun Tenolainenkin sai jo viikko sitten tervansa suojaksi.

 

 

Ahvenpilkillä!

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!

Meillä on vielä hyvät kelit pilkkiä. Ahven on syönnillään ja auringon paisteessa on mukava pilkkiä. Ei tässä voi muuta kuin nauttia viimeisistä pilkkikeleistä. Ahvenia olen savustanut ja paistanut pannulla. Ostin muuten uuden savustimen, sellaisen sinolipolttimoilla toimivan Abu Carsian. Kun noudattaa ohjeita, tulee hyviä savukaloja. Suosittelen muillekin kyseistä kapistusta. Eikä ole hinnalla pilattu. Meidän S-marketissa se maksaa 39e. Muutkin tutut ovat ostaneen samaisen savustimen ja ovat tyytyväisiä. Ei tarvitse tulien kanssa värkätä.

Harjujärvi on tänään viimeistä päivää auki. Tervetuloa seuraavan kerran juhannuksena kesäkauden avajaisiin!

Elämää pohjoiskalotilla!

Kevät on kiireistä aikaa täällä pohjoisessa. No taitaa se olla siellä etelässäkin. Mutta siellähän on aina kiire. Valoisa aika lisääntyy täällä päivä päivältä, eikä pimeys enää häiritse meitä. Saamme nauttia auringon säteistä pitkälle iltaan ja yön pimeys on vain kaukainen muisto kylmästä talvesta. Nyt on valoa ja lämpöä istua pilkillä.

Turistit ovat jättäneet Lapin ja saamme olla täällä ihan rauhassa nauttimassa kauden parhaimmista keleistä. Hiihtoladut ja laskettelurinteet ammottavat tyhjyyttään vaikka kelit ovat mitä parhaimmat. Järvillä voi vielä pilkkiä ongelmitta, mutta Väylä on jo paikoin sula. Sinne ei ole enää asiaa. Joten tervetuloa nauttimaan vielä puhtaan valkoisesta lumesta. Sitä nimittäin riittää!

Viikonloppuna kävin perinteisesti Kilpisjärvellä vain kaksi kalaa- pilkkikisoissa. Toissa vuonnahan mulla kävi tuuri ja voitin sunnuntain pääkilpailun. Tänä vuonna sää oli sunnuntaina aivan mahtava. Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla. Mutta hiljaista oli minun pilkin ympärillä. Kisan voittokala ja kakkossija sen sijaan tulivat melkein vierestäni. Onnea vain kalan saaneille! Hieno suoritus kaikilta.

Haukiverkot nostettiin pois huhtikuun viimeisellä viikolla ja seuraavan kerran maistan haukea vasta ensi marraskuussa. Nyt keskitytään ahvenen pilkintään. Rautupilkillä olen käynyt työn puolesta muutaman kerran käsivarren tuntureilla ja Norjan puolella omatoimimatkalla kerran. Vielä olisi tarkoitus viedä vaimo äitienpäivänä tunturiin pilkille, jos vain ilmat sen sallivat. Tuiskussa mie en sinne lähde. Eikä se rautu huonolla ilmalla syö tai mie en ainakaan silloin jäälle mene eli en tiijä syökö vai ei. Minun pilkkiä ne ei kuitenkaan syö, kun pilkki on silloin kämpässä.

Kilpisjärveltä 4.5.2014 Vain kaksi kala- pilkkikilpailu

 

 

 

Ja lopuksi vielä pilkkireissujen maisemia