Jouluhaukea!

Onneksi ilmat hiukan lauhtui ja nyt pääsee verkoille hyvillä mielin. Haukikin on joulumielellä ja ui verkkoihin kiitettävän hyvin. Made on alkanut uimaan harvinaisen varhain. Madekeittoa on saanut keitellä jo pari viikkoa, vaikka yleensä se on tammikuun ruoka. Jäätä meillä on tällä hetkellä noin 40cm ja lunta hiukkasen enemmän. Järvet eivät ole vesillä ja jäällä pääsee hyvin liikkumaan.

Vene valmistuu pikku hiljaa iltapuhteina.

Mie sain ostaa vanhan kunnon Renforssin lohirullan. Näitä ei taija olla joka kulmalla myynnissä. Mulla sattui olemaan vain hyvä tuuri ja sain ostettua tämän helmen. Jos jollaki sattuu olemaan tähän sopiva ja yhtä vanha vapa, niin mie saatan ostaa pois.

TYHJÄNSOUTAJA TOIVOTTAA LUKIJOILLE RAUHALLISTA JOULUA JA KIREITÄ SIIMOJA ENSI KESÄNÄ!

"Olkhon onni myötäsi, pahat henget pahoillaan, Lohen voima kanssasi ja kirstusi aina täysi."

Pikku pakkanen

Tänään jäi verkoilla käynti vain haaveeksi ja syytä voitte vain arvailla?

Lohivenettä tekemässä!

Aivan ko ei olisi tarpeeksi hommia muutenkin, mutta silti päätin alkaa tekemään lohivenettä. Siellä se pikku hiljaa valmistuu ja se on ensi kesänsä valmiina vesille kohtaamaan uusia seikkailuja.

Mulla on verkot jään alla kahdessa järvessä ja työt meinaa haitata hyvää harrastusta. Pitäisi ehtiä töihin, verkoille, veneentekhoon ja kotonaki pitäisi kuulemma joskus näkyä eikä vain oven raossa menossa. Mutta kalaa tämä perhe on syönyt, haukea, siikaa ja muikkua. Kuvassa on tämän talven suurin siika.

Siikaverkoilla!

Sen verran on järvessä jäätä, että saimme siikaverkot jään alle. Siika ui ihan mukavasti. Välillä kävi pari päivää plussan puolella, mutta onneksi jäät eivät sulaneet ja pääsimme kokemaan verkot. Tämän talven tavoitteena on myös pyytää kaverin kanssa "muutama" hauki. Siinäpä on hommaa ens talveksi ja ei tartte ottaa omegaa purkista.

Kivirannan lohimaja

Tulihan se mökkipaketti vihdoin. Koko kesä on sitä odotettu ja viime perjantaina saapui Kontion rekka perille. Nyt me olemme vajaan viikon naputellu mökkiä pystyyn ja nyt se jo näyttää joltaki. Siinä sivussa iltapuhteiksi olen naputellu autotallissa lohipellin. Se on aitoa kierrätysmateriaalia. Arvaatkaapas mistä materiaalista? Se on tehty hotellin vanhasta vessahanasta eli kaatopaikkatavarasta.

Muoniojoki valmistautuu syksyyn!

Harrin kalastus loppui viikko sitten. Tänä kesänä en harristanut oikeastaan ollenkaan. Viimeisellä viikolla kävin parina iltana rannalta heittelemässä, mutta veneestä en harristanut koko kesänä. Tavallaan harmittaa, mutta tuo rakennusprojekti taisi viedä liikaa voimia kalastukselta. No ensi kesänä harristetaan sitten uudestaan paremmalla ajalla. Nyt nautitaan ruskasta.

Lohikuumetta pidetään nyt yllä vaappuja vuollen ja perhoja sitoen. Iltojen pimetessä on mukava miettiä menneitä ja suunnitella tulevia. Uusia uistimia tarvitaan aina. Tänä kesänä JA-vaappu toimi hyvin esim. Kuusamossa taimen-vaappuna. Vaikka vaaput on lohille tehty, niin näyttää niillä muutakin tulevan. Suurin taimen Kuusamosta oli 7.4kg ja muutama 3-5kg väliltä. Kiitoksia innokkaille JA-vaappujen soutajille ja heittäjille kalarikkaasta palautteesta. Se on aina hienoa, kun jollakin on siimat kireällä eikä vain pipo.

 

 

Kojamoralli 2013

Perinteinen lohenkalastuskauden päätösretki toteutettiin taas  30.8.2013 hyvässä säässä. Osanottajamäärä tuplaantui viime kerrasta, mutta kalasaalis jäi puoleen viime vuodesta. Sen verran hyviä vaikutuksia rallilla on ollut, että muutkin lohestajat ovat huomanneet hyvän ja hienon tavan päättää lohikausi laskemalla Reponiemestä Pakamukkaan. Reissuun pitää varata koko päivä, jos haluaa koko matkan soutaa. Me olimme joelle 10-18.30 ja siinä ajassa tulimme n. 15km alavirtaan. Lohestajatorpalla on mukava juoda kauden viimeiset lohikahvit ja jutella viimeiset lohikuulumiset ennen talven tuloa. Sekä nostaa veneet traileriin ja viedä ne sieltä suoraan latoon talvisäilöön. Tämän kertainen retki oli kaikin puolin onnistunut vaikka yksi joutuikin nousemaan maihin  juuri ennen maalisuoraa, koska hirviasiat menivät nyt lohen edelle.

Täällä ne ihmiset on kaiken aikaa jonkinlaisessa kuumeessa. Ensi tulee lohikuume, joka kestää kaksi kuukautta ja siitä on vaikea parantua. Moni sairastaa sitä vielä talvellakin. Sitten tulee hillakuumme, mutta sitä podetaan  onneksi vain pari viikkoa ja se paranee äkkiä. Hillakuumeen jälkeen tulee lievä mustikkakuume, mutta se menee lievin oirein ohi. Juuri kun lohikuumeesta yritetään selviytyä niin tulee hirvikuume. Ja se onkin sitten kova paikka. Hirvikuume on kuumeista kovin ja tunteita nostattavin tauti. Siitä joko selviää tai ei. Puolukkakuumeeseen sairastuvat yrittävät selviytyä hengissä hirvikuumeisten seassa. Kuumeet laskevat hiljalleen joulua kohden, jolloin on aika rauhoittua kaamoksen viettoon.

Tämä pikkukala tarttui LJ-vaappuun.

Lohenväsytystä

Tälle kalalle maistui JAN.

Ilma on kuin morsian.

Pikkukossi tuli tuli Kauhia-vaapulla.

Pakollinen paussi Pyssykorvassa

Päivän ottivaaput: Lilli, JAN-parsilankku, LJ-pätäkkä ja sekä JA-vaappu

Kivirannan suurkojamo

Nyt se sitten antautui, vihdoinkin! Koko kesän se on meitä narrannut. Se on tarttunut kiinni kiusallaan ja sitten mennyt menojaan. Antanut oikeita jännityskokemuksia parille soutajalle ja sitten tuottanut heille  karvaan pettymyksen. Mutta kalastushan ei ole ainakaan minun mielestä kilojen tavoittelua vaan suuria elämyksiä. Niitä tämä herra on meille antanut. Olihan se hieno kokemus saada suurkojamo omatekoisella vaapulla ja suuri kiitos vaapunvärittäjälle Repolaiselle.

Kala tarttui kojamoiden asuntolasta saman kiven takaa kuin edellinen koukkukojamo. Viidentoista minuutin väännön jälkeen oli minun vuoro julistautua voittajaksi. Kala oli veneessä ja miehellä hymy huulilla. Ottivaappu oli kolmikoukkunen JA-vaappu antiikkikulta punaisella vatsalla. Huomenna syödään siis lohta!

Niin se paino???? Painavahan se oli.  Mutta siitä sitten tulevaisuudessa, kun on kauden loppuraportin aika. En tällä kertaa malttanut olla punnitsematta kun se lähenteli minun ennätystä.

Kivirannan koukkukojamo!

Aikainen lintu madon nappaa! Aamulla oli taas niin kaunis kalailma, joten aattelin kävästä pari tuntia soutamassa. Kivirannassa on parilla lohestajalla ollut suuri kala koukussa, muttei se ole rannalle asti suostunut tulemaan. Jospa se suostuis nyt jo antautumaan, aattelin lähtiessäni. Kojamo mielessä ajelin Kivirantaan. Uistimeksi valikoituivat JAN parsilankku, JAN kolmikoukkunen savukala, Nils Master hopeamusta punaisin raidoin sivutissi ja uusi tulokas Lilli ronkaisen väri.

Tunnin soudun jälkeen tulin suurkojamoiden majapaikkaan ja johan nappasi samantien. Tämä kala ei ollut kaikkein suurin, mutta suuri kuitenkin. Paino jääköön tässä vaiheessa sivuseikaksi. Ottivaappuna oli vanhankansan NilsMaster. Moni ei sitä siiman päähän nykyaikana laittaisi, mutta se on minun suosima vanhankansan vaappu. Tällä vaapulla olen aikoinani lohensoudun aloittanut. Ei se lohi siitä mihinkään muutu vaikka ihminen muuttuu lohen rinnalla. Lohi ei tiedä sitä, että tablettitietokeesta löytyy nykyajan ottivaaput vaan se nappaa siihen mikä sitä ärsyttää.

Täydenkuun kala

Oli hieno ja tyven ilta, oikea kalailma. En voinut olla lähtemättä joelle. Kaveri soitti saaneensa hyvän kokoisen kalan ja siitä innostuneena päätin mieki lähteä soutamaan. Soutajat ovat nyt loppukaudesta harvassa ja siellä saa kyllä olla nyt omassa rauhassa. Vaappuvalinnat olivat selvät ja valitsin vaaput iso kala mielessä. NilsMaster hopeamusta punaisin raidoin, Emma nro 22, JA-vaappu kolmikoukkuinen kultakala sekä pieni ruskea JA-vaappu pääsivät siiman päähän. Lyhyt oli soutu, kun jo tärppäsi. Edellisellä viikolla samassa paikassa asiakkaan kanssa karkuutimme väsytyksen jälkeen suuren kalan. Olikohan tämä sama kala, ehkä.

Mulla kun ei sitä haavia ole ja koukkua ei saa käyttää, niin vedin kalan rannalle. Säilyipäs vaappu ehjänä. Niin kala tarttui omatekoseen JA -vaappuun kolmikoukkuseen kultakalaan. Kalanväsytys oli tällä kertaa jännää puuhaa. Se hyppi ja pomppi kuin Tikru Nalle Puhissa. Ottihan siinä vähän koukut itseensä, mutteivät ne onneksi katkenneet. Kyllä ne oikenivat, mutta pysyivät suussa.

Suomenlapinkoiran pentuja!

Meillä on viisi suomenlapinkoiran pentua. Yksi narttupentu etsisi vielä omaa kotiaa.

Hyvä savukala

Viime viikon lohi jäi kirjaamatta tänne blogiin. Kaunis kirkas kala tuli viime keskiviikkona. Se oli oikein maukas savu- ja suolakalana.

Lohikuumeessa Tenolla

Torstai-iltana minulle nousi korkea kuume ja lähtö Tenolle olisi seuraavana iltana. Lohikuumetta aprikoi vaimo. Kuume olikin poissa, kun lähtö koitti. Koko komppania (mie, vaimo, poika ja tytär) lähti matkaan ja yksi koira. Tavoitteena oli soutaa Tenossa pari lupaa ja käydä Jäämerellä heittelemässä merikalaa. Matkalla lohikuume alkoi taas nousta, mutta laski onneksi buranan voimalla ennen perille pääsyä. Sen verran oli heikko olo, että iltasoutu jäi nyt väliin.

Aamulla päätimme tehdä autoretken Varanginvuonolle. Matka ei olisi liian pitkä lapsillekkaan. Otimme vavat mukaan, jos vaikka saisimme kaloja. Satuimme nousuveden aikaan oikeaan paikkaan ja kalan tuloa ei voinut estää. Saimme kylmälaukun täyteen seitä. Mukana ei tietenkään ollut jäitä, joten kiireesti Vardöhön jääostoksille. Sieltä saimme ostaa muutakin norjan herkkua. Ajoimme Ekkeröyjaan asti ja siellä kävimme puhuttelemassa paikallisia kalastajia. Heilläkin oli sen päivän saaliina laatikollinen seitä. Paluumatkalla kala ei enää syönyt ja tuulikin oli yltynyt myrksylukemiin. Hieno päiväretki ja hienot maisemat. Suosittelen muillekin.

Illalla poika pääsi vähän kokoneemman soutajan matkaan oppimaan oikeita soutulinjoja. Niitä opeteltiinkin jänis istui maassa -laulun tahdissa ja aika kului hyvin. Itse olin vielä aika kipeä, mutta eihän sitä voinut jättää yhtä laskua tekemättä vaikka vettäkin satoi kaatamalla. Tällä kertaa Teno ei antunut meille kalaa, mutta ei ollut kyllä suotajakaan ihan linjoilla.