Kaamoksen katveessa

Vaikka blogi on viettänyt hiljaiseloa, tyhjänsoutaja ei ole maannut laakereillaan. Työhuoneesta kuuluu tasainen naputus ja lohipeltejä valmistuu aina silloin tällöin niitä tarvitseville. Jostain kumman syystä nyt talvella peltien tarve tuntuu olevan suurempi kuin kesällä.

  Perhe on saanut (joutunut) syömään tuoretta kalaa joka päivä. Eli se tarkoittaa sitä, että verkot on vesillä, toisin sanoen tähän aikaan verkot ovat jo jään alla. Haukea, siikaa ja ahventa kuuluu tällä hetkellä ruokavaliooni. Tänään poikkeuksellisesti oli ruokana väylän antimia eli madekeittoa.

Nyt luonto valmistautuu talveen ja kaamokseen. Viimeisiä auringon säteitä saamme vielä ihailla pari päivää ja sitten tänne laskeutuu kaamoksen hiljainen hämärä ja pimeys. Kaamoksen myötä tänne saapuvat joulua etsivät turistit. Se tietää työtä ja  raitista ulkoilmaa.

Kesän viimeiset harrit

Lapin ruska on parhaimmillaan ja se tarkoittaa sitä, että on pian harjuksen rauhoituksen aika. Väylässä harjuksen rauhoitus alkaa vuosittain 15.9. Viikonloppuna oli kaunis ja lämmin ilma, jopa t-paita keli. Pojan kanssa kävimme veneellä harristamassa ja saimme mukavasti ruokakalaa. Perho ei kaloille maistunut ollenkaan vaan kaikki tarttuivat pieniin, keltaisiin Senioreihin.

Joki on hiljainen. Vain kutulohien loiskautukset tuovat pientä eloa joelle. Joki valmistautuu talveen ja samoin me kalastajat. Veneet on nyt jo korkea aika nostaa maille ja viedä talvisäilöön odottamaan seuraavan vuoden seikkailuja. Tämä kesä oli ihan kohtuullinen kalakesä. Kalaa tuli ja meni. Osan kaloista sain veneeseen asti ja (suurin)osa jatkoi matkaa. Lohenpyynti loppuu minulla perinteiseen kojamoralliin elokuun lopulla ja niin tapahtui tänäkin vuonna. Retkikertomus seuraa perässä. Juttu tulee sitten myöhemmin.

 

 

Ahvenfilettä

Teki mieli syödä ahventa ja niinpä päätimme pojan käväistä Kangosjärvellä uistelemassa. Saalis parin tunnin uistelusta oli 2kg ahvenfilettä.  Ei huono. Suurin ahven oli 420g.

Kalaraportti Tenolta

Elokuun ensimmäisellä viikolla tein perheeni kanssa perinteisen reissun Tenolle. Vaikka edellinen kalareissu juhannuksen jälkeen tuotti nollatuloksen, niin se ei ollut syy olla menemättä uudestaan. Teno on aina Teno vaikka voissa paistaisi. Tulee kalaa tai ei, ei merkitse minulle mitään vaan se fiilis, tunne mikä siellä on. Maisemat, ihmiset tekevät reissusta kokemisen arvoisen. Kala ei ole minulle se kalareissun tärkein asia.

Tällä kertaa Ahti oli suosiollisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Saimme kaksi kalaa veneeseen ja kuusi kalaa kiinni. Kuin hääpäivälahjaksi Teno lahjoitti meille pari tittiä ja siitä olimme onnellisia. Jo monena vuonna olemme hääpäivänämme olleet Tenon Tunturituvilla viettämässä pientä loman poikasta ja joka kerta olemme saaneet juuri juhlapäivänä ainakin yhden kalan.

 

 

Muonion lohiviikkojen palkintojen jako 2015

Muonion lohiviikot onnistuivat jälleen osaltani oikein hyvin. Sain pari kalaa vaikka soututunteja tuli yhteensä vain 7h. Palkintosijoille ei minun kaloilla päässyt, mutta arvoissa voitin lohirullan. Työt hiukan häiritsivät kisaan osallistumista ja siksi viihdyin niin vähän kisan aikana joella.

Kisan voitti vanha konkari Veikko Kuismin. Hänelle voitto oli jo kolmas. Toisena kisassa oli muoniolainen nuoremman polven lohestaja Samuli Rauhala sekä kolmantena myös muoniolainen Vesa Juustovaara. Onnittelut kolmikolle sekä muille kalansaaneille.

 

Nuorten harrikisan voitti Joni Iittiläinen, kakkonen oli Iidar Alatalo ja Mette Rauhala oli kolmas. Joni sai kaksi isoa harria 37cm ja 36cm pitkät kalat. Iidar hävisi parilla sentillä ja Meten kala oli 33cm. Inga Alatalo oli neljäs 24cm kalallaan. Muut osallistuja jäivät ilman kalaa.

 

 

Virvelin terässä kossi

Eilen sain kisan avauskalaksi 7.65kg ja tänään lähdin hiukan isompaa tavoittelemaan. Tavoite ei aivan toteutunut, sillä virvelin terässä oli tänään 2kg kossi. Kala tarttui luottovaappuuni eli JAN:n kolmikoukkuseen Veisuun.

 

 

Onnittelit kaverille 11.7kg lohesta, joka nappasi tekemääni JA-peltiin.

 

 

 

 

Kisakala

Eilen starttasi Muonion legendaariset lohiviikot. Kaloja on tullut ihan mukavasti, reilusti yli kymmenen tähän aamuun mennessä. Rapeat 14kg kala on tällä hetkellä johdossa. Mullekkin tuli ensin tärppi ja se kala jatkoi matkaa, mutta iltasella sain kunnon kalan veneeseen asti. Painoa lohella oli 7.65kg. Iltasella töiden jälkeen pitää kokeilla, josko vielä isompia olisi liikkeellä. Tyytyväinen olen kyllä tuohonkin kalaan.

klikkaa alla olevasta linkistä tulokset

www.muonionlohiviikot.fi/tulokset/

Nuorten harrikisa

Eilen illalla oli Muonion Lohiviikkojen järjestämä nuorten harrikisa. Ilma oli vaihteleva, mutta kalaa tuli hyvin edellisvuoteen verrattuna. Voittajakala oli 37cm pitkä ja sen nappasi Joni Iittiläinen. Toisena oli Iidar Alatalo 35cm harrillaan ja Mette Rauhala oli kolmantena. Hän sai kisassa eniten kaloja, mutta pojat nappasivat suurimmat tai siis pisimmät kalat. Kilpailussa pituus ratkaisi voiton ei  paino tai kalojen määrä.

 

 

 

Tulokset harrikisasta

 

 www.muonionlohiviikot.fi/tulokset/nuorten-harrikisa

 

Erämaan antimia

Kävin viimeistelyharjoituksissa erämaan uumenissa, jotta loppuviikon kisassa kaikki olisi kohdillaan, asenne ja into. Välineet on jo testattu vuosien saatossa. Samalla reissulla meinasi hillakuumetta pukata, muttei onneksi mulle vaan kalakaverille. Se on paha yhdistelmä tuo hilla- ja lohikuume yhtä aikaa. Mie en ole potenut vielä muuta kuin myyräkuumetta ja se oli kyllä pahakuume. En suosittele pahimmalle vihamiehellekkään moista kokemusta. Hillakuume on siis minun osalta kokematta. Ehkä se iskee sitten vanhana, kun on aikaa potea kaikenlaisia kuumeita.

Tänä iltana kaikki nuoret harrikisaan Harrinivan rantaan klo 17.00!

Muonion Lohiviikko lähestyy

Ensi viikolla alkaa Muonio Lohiviikko. Vaikka nimi on lohiviikko, kilpailu kestää vain keskiviikosta lauantaihin. Eli virallisesti kilpailuaika on ke 29.7. klo 12.00 - to 30.7. klo 22.00 sekä pe 31.7. klo 8.00- la 1.8. klo 12.00. Nimi on jäänne entisistä hyvistä ajoista, jolloin kisa kesti viikon ja vaati soutajilta turnajaiskestävyyttä.

Nuorten harrikisa Harrinivassa 28.7.2015 klo 17.00

Klikkaa alla olevaa linkkiä, niin pääset kisasivuille.

www.muonionlohiviikot.fi


Joella on nyt tilaa ja rauhallista. Varmaankin monet keräävät voimia ja soutuintoa kisaa varten. Minusta ainakin tuntuu nyt siltä, että säästän soutuintoa kisaan asti. Poika on heitellyt perhoa ja uistinta ahkerasti ja nyt jäi uistin pohjaan. Sitä yritimme etsiä veneestä, muttei omaa löydetty. Jonkun toisen uistin kyllä löytyi. Sen saa tuntomerkkejä vastaan lunastaa.

 

 

 

 

 

Harrin pyynnissä

Pojan kanssa olemme nyt keskittyneet harjuksen pyyntiin. Pojalla kuluu aika paremmin harristaen kuin lohestaen. Lohestaminen on hänen mielestään niin tylsää. Ja itsellänikin haluttaa pitää hiukan lohitaukoa. Lohia on tullut tasasiseen tahtiin, muttei meidän rantaan. No eihän niitä tule, jos ei pyydä.

Vierailla vesillä

Kävimme pienellä ulkomaan reissulla ja samalla hiukan kalastelimme. Naapurimaassa lohenkalastus ei ole lohensoutua vaan siellä huristellaan moottorilla. Muuten touhu on samanlaista kuin Suomessakin. Samat vaaput kelpaavat lohille. No samoja kalojahan ne on, mutta saattaishan ruottalaisilla lohilla olla erilainen maku. Tällä kertaa lohi ei ollut syönnillä, mutta iso ahven tarttui peltiin ja muutama harri.

 

www.neitigarden.se

Melkein tyhjänsoutua

 

Nyt on helppo hymyillä.

Lopulta juuri ennen kotiin lähtöä ahkeruus palkittiin ja vihdoin kala veneeseen asti.

Onnea pojille kalasta!

Tuulitunnelissa

Eilen lähdin rauhoituksen jälkeen joelle. Ilma ei kyllä ollut mitenkään soutajaystävällinen. Tuuli niin kovasti, että tuntui kuin tuulitunnelissa olisi soutanut. Yleensä en edes lähde tuulella joelle vaan pysyn tiiviisti rantatörmällä. Nyt sattui jonkinmoinen hairahdus ja päätinkin mennä soutamaan tuulesta huolimatta. Tämä hairahdus kostautui kojomon kohtaloksi ja se iski oma tekoiseen ja Repolaisen värittämään JA-vaappuun. Väri on lohimiehille tuttu Emman värikartasta  nro 17. Kalaa oli soma väsyttää. Se oli kesän pirtein kala. Se hyppelehti ja teki kaikenmaailman temppuja, jotta pääsisi vapaaksi. Nyt oli onni minun puolella ja kala pysyi kun pysyikin kiinni ja sain sen jopa veneeseen asti.

Aikainen lintu madon nappaa

Olin yötä mökillä ja aamukahvia juodessa joki näytti niin kutsuvalta ja hiljaiselta, että päätin tehdä yhden laskun. Kala tarttui aika pian, joten kauaa ei tällä kertaa tarvinnut soudella.

 

 

Raitakommari

Viime yönä oli kaunis aurinkoinen ilma, hieno kalailma. Tein muutaman laskun ja toisella laskulla tärppäsi tutun kiven takaa 12kg lohi. Pyynnissä oli pari JAN- vaappua ja pari omaa JA-vaappua sekä Räsäsen seiska. Lohi päätti haukata JAN raitakommariin, siihen tuttuun ja turvalliseen.

Valkosta välillä!

Jotta elämä ei menisi ihan vaapuista ja lohista puimiseen, täytyy välillä pyytää ahveniakin. Se on sitten hyvä ruokakala. Kolarin torilta ostin viikonloppuna ahvenkukkoa ihan kokeeksi ja makoisaltahan se maistui, mutta eilen paistoin oman järven ahvenfileitä ja sen makua ei voi moittia. Katiskasta tuli sopiva päiväannos ja poika sai vielä muutaman hyvänkokoisen virvelillä.

Tiuran Pääsiäismuna

Nyt on Tenon lohet tulleet muotitietoisiksi. Niille kun ei näytä muu kelpaavan kuin tämä Tiuran pääsiäsimuna. Meillä ei tätä Tenon reissulla ollut mukana tai siis emme silloin vielä kyseistä vaappua omistaneet. Mutta nyt sekin asia on korjattu ja vaappuja löytyy minun pakista useampi kuin yksi. Tosin näillä taitaa soutaa vain minun vaimo, koska tuskin mie tuommosta pinkkiyksilöä siiman päähän laitan. Olenhan tottunut perinteisiin ahvenväreihin ja niistä on pinkki kaukana. No ehkä voisin tätä kokeilla joskus hätätilanteessa. Viime viikollahan oli kyllä melkein hätätilanne, kun emme saaneet kalan kalaa, mutta silloin ei ollut mahdollista tätä vaappua kokeilla. Huomenna taidan poiketa tavoistani ja testata kelpaako vaappu Väylän lohille. Pinkkiäkö sen olla pitää vai kelpaako kuitenkin pojan 6v suosikki Räsäsen seiska, se selviää tulevina viikkoina.

Tyhjänsoutua Tenolla!

Kävin perinteisen Tenon reissun juhannuksen jälkeisellä viikolla ja ensimmäisen kerran kahteenkymmenneen vuoteen en saanut yhtään kalaa. Joki oli tyhjä ja siellä sai nimenmukaisesti soutaa tyhjää. Nyt viikonloppuna pari kaveriani ovat saaneet sieltä kalaa, mutta viikolla hekin sousivat tyhjää.

Vaikka kalaa ei tullut, reissu oli hieno. Hienot maisemat ja mukavat ihmiset, siitähän se kalareissu muodostuu. Kala ei saa olla se tärkein juttu, muuten menee liian totiseksi hommaksi. Mutta kalastus jatkuu nyt täällä kotijoella eli Muonionjoella. Vaappuja valmistuu vielä viime tingassa kesän koitoksiin. Pellit on jo siimojen päässä.