Kausi pulkassa

Nyt on lohensoutajan kultainen hetki. Vesi lähti nousuun ja kojamot ovat nyt ärhäköitä, niin sanoo vanhakansa. Uskoo ken haluaa. Se on myös hetki, joka valuu ohi kuin hiekka sormista, niin ettei sitä huomaakkaan. Minun osalta tämän vuoden soudut on nyt soudettu ja kultainen hetki saa mennä ohi. Vielä olisi tämä päivä aikaa, mutta ulkona sataa ja on koleaa. Kuka sinne nyt haluasi mennä kastumaan. Oli kyllä hieno lohikesä, vaikka alku olikin osaltani tahmeaa. Osasyynä taisi olla työt. Ne kun  pääsivät hiukan pilaamaan hyvää harrastusta.

Tämän päivän Lapin Kansassa oli taas juttua lohenkalastuksesta. Yleensä mie en nuita lehtijuttuja kommentoi, mutta nyt  kyllä joku asiantuntija oli aika pahasti ulkona tämän päivän lohenkalastustavoista. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Uudet tuulet tulevat Lappiinki, halusimme tai emme. Olen jonku kerran nuita ulkomaan eläviä soutanu tuolla Väylällä ja yksikään ei ole  huolinut kalaa veneeseen. Se on yleinen tapa tuolla maailmalla, se CR kalastus. Nytkö se sitten onki eläinrääkkäystä, ko päästää kalat vapauteen. Ennen sitä sanottiin lohikantojensuojelemiseksi ja sitä se vielä maailmalla on. Se on villimpi homma, tuo lohenkalastus. Jos sie otat kalan veneeseen, se on rohki  huono homma. Vielä huonompi se on, jos sie menet sen päästämään takaisin. Onneksi on sesonki ohi tältä kaudelta, eikä tartte miettiä mitä tekkee. Mutta niinhän se on, ettei koskaan voi kaikkia miellyttää. Mie kuitenkin aijon jatkaa tätä hienoa harrastusta niinkuin ennenkin, sano asiantuntijat mitä tahtovat. Ensi kesänä nähdään asian tiimoilta. Nyt alan keskittymään jo ensikauden vaappuväreihin.

Tässä vielä muutama kuva pakastimeen päässeistä kojamoista. Onko tuo sitten hyvä vai huono, kun pakastimessa on enemmän kuin yksi kala.

Oma kala

 

Kaverin kala

 

-Jani-

 

Kojamoralli

Niin me sitten toteutimme pitkään suunnitellun Kojamorallin. Ralli starttasi Reponiemen alapuolelta Saitajokisuusta ja päättyi Pakamukkaan. Matkaa kilometreissä oli vissiin se vajaat parikymmentä kilometriä mutta ajassa menikin sitten jo useampi tunti. Me lähdimme hiljalleen valumaan alavirtaan  puoli yhentoista maissa ja Pakamukkaan rantauduimme illala  juuri ennen hämärää eli kaheksan maissa. Välillä oli tietenki erilaisia tapahtumia kahvitauosta kalanväsytykseen.

Kojamorallin tarkoituksena oli, niinkuin nimikin jo sanoo, pyytää kojamoita. Marjaat oli tarkoitus jättää rauhaan. Lopulta siinä kävi niin, että kaikki saadut kalat, kojamotkin, pääsivät jatkamaan matkaa. Alkumatkasta siimat kiristyivät tiuhaan tahtiin ja kaloja päästettiin takaisin. Olimme siinä toivossa, että loppumatkastakin sama tahti jatkuisi, mutta tyhjinkäsin nousimme Pakamukassa rannalle. Mutta niin siinä tyhjänsoutajan kanssa saattaa käydä. Onneksi oli Raimolle näyttää kuvia kaloista, eikä tarvinnut tyytyä vain tuomaan terveisiä ylävirrasta.

Kojamoralli on vapaamuotoinen tapahtuma ja mukaan pääsee kutsusta tai suosituksesta. Ei tartte olla muuta kuin kova lohimies ja pipo tiukalla. No taitaa olla toisin päin ja kireällä ei tartte olla muuta ko siimat. Kojamoralliin on mukava päättää lohensoutukausi ja ensi kesänä se päättyy osaltani myös samoissa merkeissä.

Tässä reissun ainoa kojamo, joka tarttui omatekoseen JA-vaappuun. Siitä tuli CR kala.

 

Hyvää matkaa, ensi vuonna nähdään. Kerro iskälle terveisiä.

 

Tämä yksilö oli n. 7kg marjas ja iski tietenkin JAN-vaappuun. Värinä perus parsilankku. Sekin pääsi vielä suvunjatkamishommiin eli CR kala.

 

Aika kirkas kaveri tainnu nousta myöhään jokeen.

 

Vapa mutkalla Pyssykorvassa.

 

Hetki ennen rantautumista.

 

 

 

N. 6kg marjas lähti kohti uusia seikkailuja Kotanivaan päin.

 

Kaksi sinkkuraa vastakkain.

 

Tervastulet ja pannukahvi sitä ilman ei maistu lohensoutukaan. Olennainen osa reissun onnistumisessa.

 

Tärppiä odotellessa.

 

Maalisuoralla!

 

Ensi vuonna uudestaan.

 

-Jani-

 

 

 

 

Vaappujen testausta

Lähin aivan koemielessä illalla joelle. Nyt kun saalis ei ole se pääasia, on mukava testata eri vaappuja. Laitoin tällä kertaa vain kolme vapaa pyytämään, vaikka normaalisti mulla on viisi. Siiman päässä ui parsilankku JAN, JA-katko lohivaappu ja JA-vaappu. Oma tekoseen JA-katko-vaappuun tarttui isomus kiinni, muttei se kauan halunnut olla yhteistyössä. Se päätti lähteä toimittamaan sille luontaista tehtävää eli suvun jatkamista. Hiukan myöhemmin tärähti legendaariseen JAN- vaappuun toinen isomus. Tämä kala päätti pysyä siimoissa loppuun asti. Ja niinhän siinä kävi, että se joutui meän pakastimeen jäähylle. Kala ei ollu onneksi vielä aivan hiilenmusta, joten kyllä siitä hyvän savukalan vielä saapi. Tämä reissu oli harjoitusta huomiseen kojamoralliin, joka starttaa Reponiemestä ja päättyy lohestajien Mekkaan Pakamukkaan. Siitä reissusta sitten myöhemmin. Toivottavasti tulee jotain muutakin kerrottavaa kuin vain terveisiä.

-Jani-

Harvinainen vieras

Meillä on tämmönen vieras autotallissa. Aikuinen yksilö, joka on yön yli meillä rauhottumassa ja sitten jatkaa matkaa jatkohoitoon tai lähtee omille teilleen.

-Jani-

Jänkäkoirakisa 2012

Jo kuudetta kertaa järjestetään Muonion ja Kolarin nuorille jänkäkoirakisa. Kilpailualueena on Kolarin ja Muonion alueen vesistöt. Saalistustapa on vapaa eli kaikki lailliset keinot sallitaan. Saaliskaloina hyväksytään jänkäkoira eli hauki ja ahven. Tämä on ilmainen kokokesän kestävä tapahtuma ja kaikki vuonna 1994 jälkeen syntyneet voivat osallistua. Kilpailuaika on 1.6.-15.8. 2012 eli nyt loppu häämöttää. Aikaa on vielä pari päivää osallistua.

Meänki täyty viikonloppuna lähteä uistattelemaan haukia. Meni tankki bensaa ja saaliina pikku hauki 1,2kg ja ahven 300gr. Mutta kalastaja oli tyytyväinen ja sehän on pääasia. Molemmat iskivät hampaansa räsäsen seiskaan siihen vanhaan malliin.

-Jani-

Kirjolohia Harjujärveltä

Pienenä on vitsa väännettävä ja kalahommat opittava. Tämä pikkumies on jo innokas kalamies. Hän esittäytyy nimellä Iidar Juhani kalamies Alatalo. Kuva on Muoniosta Harjujärven istutusjärveltä. Sinne on helppo mennä lasten kanssa kalalle. Jos lapsella on vähääkään innostusta onkia, se yleensä palkitaan mukavalla kirjolohisaaliilla. Lupia järvelle saa ainakin Seolta ja Niemelän Juhalta. On niitä muitaki luvanmyyjiä. Parempi ostaa lupa etukätheen eikä paikan päältä, niin ei vahingossa syyllisty salakalastukseen. Siitä kun tulee 50e muistutus.

-Jani-

Juniorin kanssa kalassa

Se on niin, että tätä vanhaa lohensoutuperinnettä täytyy yrittää siirtää vähän nuoremmillekki, ettei koko homma aivan ukkoonnu. Kun tuonne joelle kattelee, ei siellä monta alle nelikymppistä soutele. Otin kaverin pojan koltiaisen yheksi illaksi maskotiksi kyytiin ja sain tartutettua lohikuumeen. Saaliiksi saimme pari komeaa harria ja yhden parikilosen kossin. Siitähän se sitten lähtee tämä homma. Poika sai itte väsyttää lohen ja ottaa sen  kotia. Sitä en tiijä jäikö se pakastimeen malliksi vai menikö se pasitinpannulle. Mutta uusinta reissu on jo tiedossa.

Lohi oli kirkas nousukala. Oikein pirteä ja passeli nuorison väsytettäväksi. Vaappuvalinta vaikutti olennaisesti saaliin kokoon, sillä nyt oli kossinpyynti menossa. Jokainen pyyntivaappu oli alta 5cm ja tällä kertaa kelpasi Mattilan pikkupätäkkä. Siihen tokasi kaksi kalaa, joista toinen saatiin veneeseen. Isoilla lohilla taitaa olla nyt hampaaton aika, eikä niitä nyt kannata pyytää. Ja sais ne isot vaikka jättää sinne kutemaan, mieluummin kuin ottaa ylös. Mustiahan ne nyt on.  Saattaahan se kossinpyytäjällekki sattua vahinko ja onkeen ottaa komea murjaani. Se on sitten omassa harkinnassa, ottaako ylös vai ei.