Niin me sitten toteutimme pitkään suunnitellun Kojamorallin. Ralli starttasi Reponiemen alapuolelta Saitajokisuusta ja päättyi Pakamukkaan. Matkaa kilometreissä oli vissiin se vajaat parikymmentä kilometriä mutta ajassa menikin sitten jo useampi tunti. Me lähdimme hiljalleen valumaan alavirtaan puoli yhentoista maissa ja Pakamukkaan rantauduimme illala juuri ennen hämärää eli kaheksan maissa. Välillä oli tietenki erilaisia tapahtumia kahvitauosta kalanväsytykseen.
Kojamorallin tarkoituksena oli, niinkuin nimikin jo sanoo, pyytää kojamoita. Marjaat oli tarkoitus jättää rauhaan. Lopulta siinä kävi niin, että kaikki saadut kalat, kojamotkin, pääsivät jatkamaan matkaa. Alkumatkasta siimat kiristyivät tiuhaan tahtiin ja kaloja päästettiin takaisin. Olimme siinä toivossa, että loppumatkastakin sama tahti jatkuisi, mutta tyhjinkäsin nousimme Pakamukassa rannalle. Mutta niin siinä tyhjänsoutajan kanssa saattaa käydä. Onneksi oli Raimolle näyttää kuvia kaloista, eikä tarvinnut tyytyä vain tuomaan terveisiä ylävirrasta.
Kojamoralli on vapaamuotoinen tapahtuma ja mukaan pääsee kutsusta tai suosituksesta. Ei tartte olla muuta kuin kova lohimies ja pipo tiukalla. No taitaa olla toisin päin ja kireällä ei tartte olla muuta ko siimat. Kojamoralliin on mukava päättää lohensoutukausi ja ensi kesänä se päättyy osaltani myös samoissa merkeissä.
Tässä reissun ainoa kojamo, joka tarttui omatekoseen JA-vaappuun. Siitä tuli CR kala.
Hyvää matkaa, ensi vuonna nähdään. Kerro iskälle terveisiä.
Tämä yksilö oli n. 7kg marjas ja iski tietenkin JAN-vaappuun. Värinä perus parsilankku. Sekin pääsi vielä suvunjatkamishommiin eli CR kala.
Aika kirkas kaveri tainnu nousta myöhään jokeen.
Vapa mutkalla Pyssykorvassa.
Hetki ennen rantautumista.
N. 6kg marjas lähti kohti uusia seikkailuja Kotanivaan päin.
Kaksi sinkkuraa vastakkain.
Tervastulet ja pannukahvi sitä ilman ei maistu lohensoutukaan. Olennainen osa reissun onnistumisessa.
Tärppiä odotellessa.
Maalisuoralla!
Ensi vuonna uudestaan.
-Jani-
