Elämää Pohjoiskalotilla

Lauantaina iltapäivästä lähimä ajelulle suuntana pohjoinen. Jostain kumman syystä auto oli illala kuuen maissa Tenojokivarressa. Pikaisesti majoittumaan ja luvat ostamaan ja eiku soutamaan. Ilta oli rauhallinen. Sai soudella melkein yksin. Pikku kaloja hyppi, joten kyllä siellä joessa jotain elämää oli vaikkei siimat kiristyneetkään. Vaimo ei veneeseen tullut vaan kiikkui koiran kans tunturiin. Sain soudella ihan ittekseni emman kanssa. Ei antanu emma kalaa, joten tyhjänsoutajana sain nousta törmälle. Vaimo oli sitä mieltä, että halvemmalla olis saanu kalan kaupasta, mutta hän ei ymmärrä, että siitähän puuttuisi fiilis kokonaan.
      Seuraava aamu valkeni sumuisena, mutta se ei miestä masentanut vaan vaimon luvala sain laskea vielä yhen laskun. Olimmehan sentää juhlistamassa kymmensvuotis hääpäivää, joten eiköhän se Teno yhden kalan antaisi lahjaksi. Siimossa killui Omatekele JA-vaappu, LJ-vaappu ja JAN-vaappu. Teno katsoi kauneimmaksi onnekseni omatekosen vaappuni ja antoi siihen kolmikilosen kojamon. Hyvillä mielin saimme lähteä aamutuimaan Pohjoiskalotin kierrokselle. Illala olimme jo kotona kala pakastimessa.

Esikuvan tässä vaapussa on ollut legendaarinen uippovaappu.

Tässä vaapun pettämä pikkukojamo.

TanaBru ja pikku perhovapa. Iso on Norjassa kalat...

Börselva, kaunista suomalaisten perhokalastajien kansoittamaa jokimaisemaa.

Pitihän sitä käyä jäämeren vettäkin kokeilemassa. Kylmää oli.

-Jani-