TERVETULOA TYHJÄNSOUTAJAN SEURAAN

Tyhjänsoutaja, kalaväärti väylänvarresta kirjoittaa elämänkulusta lohijoen rannalla, asiaa kalastuksesta ja kalastuksen vierestä, siis pieniä tärkeitä asioita. Tervetuloa seuraamaan tunturipurojen solinaa ja lohijokien pauhuja. Ei sovi tosikoille!

maanantai 22. elokuuta 2011

Siellä jossain virtaa joki

Palasin eilen tunturista kotia. Tuliaisina ei ollutkaan kilokaupalla harria vaan savustettu poro. Kiitos siitä antajalle. Se lämmittää mieltä vielä pitkään. Ilmat eivät oikein suosineet kalastushommia vaan keskityimmä muihin puuhiin. Tulipahan kuitenki naulattua ja sen pääle saunottua. Niin ja vielä maaluttua tuli kans.
Kalaa tuli sen verran, että koko tokka sai mahat täytheen.



Muutama maisemakuva lentokoneen ikkunasta


Saalistakin tuli

Ei ollu tungosta kalavesillä.


                                                         Ruskaa pukka jo tunturissa.
-Jani-

perjantai 19. elokuuta 2011

Tunturiin

Lähen viikonlopuksi tunturiin ja kuulumisia sieltä maanantaina, jos on kalatapahtumia. Poika epäili lähtiessäni, että mahtuukohan iskä siihen lentokoneeseen, kun se on niin pieni. Mutta toivottavasti mahun, eikä tartte kävellä. Maanantaihin!
-Jani-

tiistai 16. elokuuta 2011

maanantai 8. elokuuta 2011

Elämää Pohjoiskalotilla

Lauantaina iltapäivästä lähimä ajelulle suuntana pohjoinen. Jostain kumman syystä auto oli illala kuuen maissa Tenojokivarressa. Pikaisesti majoittumaan ja luvat ostamaan ja eiku soutamaan. Ilta oli rauhallinen. Sai soudella melkein yksin. Pikku kaloja hyppi, joten kyllä siellä joessa jotain elämää oli vaikkei siimat kiristyneetkään. Vaimo ei veneeseen tullut vaan kiikkui koiran kans tunturiin. Sain soudella ihan ittekseni emman kanssa. Ei antanu emma kalaa, joten tyhjänsoutajana sain nousta törmälle. Vaimo oli sitä mieltä, että halvemmalla olis saanu kalan kaupasta, mutta hän ei ymmärrä, että siitähän puuttuisi fiilis kokonaan.
      Seuraava aamu valkeni sumuisena, mutta se ei miestä masentanut vaan vaimon luvala sain laskea vielä yhen laskun. Olimmehan sentää juhlistamassa kymmensvuotis hääpäivää, joten eiköhän se Teno yhden kalan antaisi lahjaksi. Siimossa killui Omatekele JA-vaappu, LJ-vaappu ja JAN-vaappu. Teno katsoi kauneimmaksi onnekseni omatekosen vaappuni ja antoi siihen kolmikilosen kojamon. Hyvillä mielin saimme lähteä aamutuimaan Pohjoiskalotin kierrokselle. Illala olimme jo kotona kala pakastimessa.


Esikuvan tässä vaapussa on ollut legendaarinen uippovaappu.

Tässä vaapun pettämä pikkukojamo.

TanaBru ja pikku perhovapa. Iso on Norjassa kalat...

Börselva, kaunista suomalaisten perhokalastajien kansoittamaa jokimaisemaa.


Pitihän sitä käyä jäämeren vettäkin kokeilemassa. Kylmää oli.

-Jani-

keskiviikko 3. elokuuta 2011

hiljaista

Joki näyttää aika tyhjältä, mutta net jokka kehtaa soutaa, saavat hyvin saalista. Mulla on arki koittanu ja Väyläle en ole ehtiny muuta ko rannale tunnelmoihmaan. Veneessä en ole kilpailujen jälkheen killunu, mutta koskea olen kumivenheelä laskenu senki eestä. Ostin huutonetistä punasen Emman ja aijon soutaa sitä ens viikonloppuna Tenossa. Emma on kuin kaurapuuro, kukhaan ei tunnusta sitä syövän, mutta kaikki sitä kuiten ahmivat. Näin mulle on kerrottu ja siksi Emma pääsee matkhaan Tenolle. Sitä en tiijä pääseekö se siimoihin asti, mutta matkaan kuitenki. Huomena on kymmenen vuotta siitä, ko met vaimon kans lupasimma soutaa vasta- ja myötävirrassa. Sitä häätyy jo juhlistaa ja arvaatte minne matka käy??? Jos vaimo ei lähe matkaan niin emma kuiten lähtee.
-Jani-