Norjan Finmarkin erämaata.
Toinen pilkkipäivä oli kaunis kuin morsian. Tuuleton ja aurinkoinen sää takasi sen, että vaimotki viihty 10 tuntia jäällä. Saalista tuli tasaseen tahtiin. Tiettyä syöntiaikaa ei oikeastaan ollut.
Pilkkimiehelle tuli jano ja kristallin kirkas jokivesi maistu erinomaiselle.
Kolmantena pilkkipäivänä ei naurattanu. Räntää tuli vaakatasossa ja maailma muuttui valkoiseksi. Aamupäivän olima Norjan puolen tuntureilla ja iltapilkille menimä Suomen puolelle. Vaimot ei suostunu lähtemhään matkaan toiselle reissulle, joten met miehet saima käyvä aivan kahestaan. Vaatheet oli kyllä illala märät, mutta tulipahan testattua kolme eri järveä.
Tunturijärvien kaunottaria.
Tunturijärvien kaunottaria.
Tässä suunnitelhaan ensi kesän soutulinjoja. Vielät net tullee... kesä ja kärpäset ja sen myötä lohi.
Viiminen pilkkiaamu. Tällä reissulla opin, että pilkillä ei ole mithään merkitystä tai sen värillä. Minun vieressä lauantaiaamuna onki vanha lapinmies pelkillä mormuskoilla, jotka oli sidottu siiviksi. Ei ollu miehellä syöttiä eikä hienoa kiiltävää killutinta. Saalista tuli samhaan tahtiin ko meillä. Eli mitä päättelettä tästä.?
Vaimon viimisen aamun pilkkisaalis. Tyhjäsoutaja pyysi tämän aamun tyhjää.
Kiitokset kaikille mukana olleille ja terveiset sinne Tenojokilaakson väärteille. Kesällä tavathaan taas.
-Jani-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti