JA Lohipelti

Syysillat pimenevät ja valot tallissa kirkastuvat. Seuraava lohisesonki on jo mielessä. Tämä on sitä parasta aikaa, kun saa fiilistellä ja miettiä uusia kujeita seuraavaa vuotta varten. Tämä lohipelti syntyi iltojen iloksi ja kojamojen kauhuksi sekä muitten kalamiesten kiusaksi.

-Jani-

Harriongella

Lohivaapulla tuli hyvin harria. Päätin suojella lohenpoikasia ja laittaa hiukan isomman vaapun perään. Pikkuperhoilla kun ei muuta oikeastaan tulekkaan kuin lohenpoikasia. Joki on niin tyhjä lohista ettei lohivaaraa oikeastaan ole. Yhtään lohta en ole nähny edes hyppimässä. Mukava kun sai syödä palviharria. Lapsillekin ne maistuivat erityisen hyvin. Tosi isoja harreja en ole ylös asti saanut. Yksi kilonen pääsi karkuun, kun ei ollu haavia ja nostaessa kalaa veneeseen, se karkasi. Muita pyytäjiä ei joella paljo ole näkyny. Yksin siellä saa pyytää. Jos sitä luonnonrauhaa hakee, niin nyt on oikea aika tulla. Maaruska on kauneimmillaan ja luonto rauhallinen vielä muutaman päivän. Hirvenpyyntihän alkaa keskiviikkona. Se ei tätä kalastajaa koske, mutta silti lihan toivossa eletään.

Siianpyyntikausi aloitettiin eilen. Pyydän kalaa 50mm verkoilla ja vain yksi tuli tänä aamuna. Siikaa pyydän nyt syyskuussa ja sitten taas marraskuussa jään alta niin kauan kuin lunta on riittävän vähän.

Katiskalla

Syksy tulee vauhdilla ja pikku hiljaa luonto alkaa valmistautua talven tuloon. Harri ei oikein ole enää syönnillä joten tällä hetkellä tuorekalana on Kangosjärven ahventa. Vekekatiskalla tulee hyvin kalaa. Kalaa on ehkä meän perheessä syöty liikaa, koska tyttö teki saman vaatimuksen, kun rengit entisaikoina eli yksi kalaton päivä viikossa pitää olla. No ei me ihan joka päivä olla kalaa syöty, mutta lapsesta se taitaa tuntua siltä.

-Jani-

Harrin pyynissä

Käväsin eilen illalla harreja narraamassa, muttei oikein narraus onnistunut. Vain luikkeja tarttui kiinni eikä yhtään isompaa eli ei tullu kalakuvia, mutta muutama kuva väylästä tuli otettua.

Lohenkalastus on nyt ohi

Viikonloppuna sai soutaa väylässä lohta viimisen kerran tänä vuonna. Olosuhteet olivat aika rajut. Kova tuuli haittasi soutamista siinä määrin, että moni pysyi rannalla. Itse en väylällä viikonloppuna käynyt vaan käväsin pikareissun Tenolla. Sielläkin tuuli aivan liikaa ja soutaminen oli aika mahotonta. Saalista ei tullut, mutta kokemuksia tuli taas yksi lisää. Tänään haen kämpältä kalavehkeet pois, mutta veneen jätän vielä, josko harreja innostus onkimaan.
-Jani-

Hintulia koukuissa

Lohikisa on nyt ohi. Palkonnot on jaettu ja lohitanssit tanssittu. Kun joukko lohensoutajia kokoontuu yhteen kisojen päätteeksi, siitä ei muuta seuraa kuin valtavaa älämölöä ja huitomista. Ulkopuolisista se varmaan näytti lähinnä koomiselta, kun raahvaat miehet kalastivat kuivalla maalla ja virittivät vaappujaan. Itse sain selityksen sille, miksi mulla pääsi yksi kala karkuun. Minun koukkuihin oli kuulemma päässy hintuli. Hintuli on hankala saaha pois ja kalat karkaavat, jos se on päässy pesimään koukkuihin. Ainoa millä sitä voi ehkästä, on koukkujen hionta ruisleivällä. Tätä ei kuitenkaan kannata vaimon nähen tehä, muuten saattaa lohensouvut loppua lyhyeen. Kannattaa ohjetta tietenki salassa kokeilla, sillä hintuli ei ole leikin asia. Itse olin kisoissa viidestoista ja palkinnoksi sain hintulista huolimatta retkisahan. Ensi vuonna uudestaan! Saitajoen hirmu ei ole vielä tarttunu koukkuun. Siellä se odottaa ottajaansa.