Rautuvesiltä

 

 

 

 

 

 

Viime perjantaina kotiuduin parin viikon tunturireissusta, joka kului kylläkin työn merkeissä. Rautuja sain sieltäkin, muttei tullut otettua kuvia. Nukuin pe-la yön kotona ja aamulla koko perhe lähti pohjoiseen, kuinkas muutenkaan kuin pilkkireissulle. Meän perhe ei suuntaa etelän aurinkoon vaan pohjoisen hangille. Tänä vuonna meillä on ollut hieno kevät. Lunta, pakkasta ja aurinkoa on riittänyt ja ihmisillä on ollut hyvä mieli. Hyvillä mielin mekin lähdimme tunturiin ja ensimmäisen päivän saalis oli säkillinen pikkurautuja, muutama puolikiloinen ja yksi yli kilon kala. Eli saimme heti kalaa suolaan. Mikäs sen makoisampaa onkaan kuin tuore suolarautu ruisleivän päällä.

Ilmat suosivat meitä. Aurinko paistoi joka päivä ja tuulikaan ei yltynyt meille tarinoita kertomaan. Rautuja tuli hyvin ja viimeisen päivän kruunasi Ingan hurja kalasaalis. Aamulla ennen kotiin lähtöä lähdimme sekuvain tunturiin ajelemaan ja kattomaan saavatko muut kalaa. Katsastimme pari järveä ja laihoin tuloksin olimme palaamassa autolle, mutta viimeisellä järvellä Inga halusi vielä kokeilla pilkkiä. Ja johan jysähti. Neiti veti tunnissa 12 puolikiloista kalaa. Mulle ei jäänyt muuta kuin irtipäästäjän rooli. Siitä oli mukava lähteä kotimatkalle.

Pilkkeinä oli tällä reissulla perinteiset välineet. Niitä valojuttuja ei meän pilkkiavannoilla nähdä.

Rautupilkillä

Viikko vierähti tunturissä työn merkeissä. Siihen kuului auringon paistetta, lumimyrskyä, rautuja, kelkkailua, koiria, kämppäilyä. Eilen toin ryhmän ihmisten ilmoille ja käväisin kotona perhettä kattomassa. Nyt taas seuraava ryhmä pitäisi viedä kohti uusia seikkailuja.

Tässä minun lounaseväät

Lumituiskussa tunturissa, näkyvyys, melkein nolla.

Koirat suojautuvat tuulelta.

Seuraavana päivänä ilma oli kuin morsina ja Ahti antoi saalistaan mullekin

Kaikki raudut tulivat itse tekemällä pilkillä.

Kohti Kilpisjärveä!

Valkoista unelmaa!

Viikon päästä uudet uutiset tunturista!

Jani