Valmista pukkaa

Tämmösiä tekeleitä on tullu tehtyä. Parin viikon päästä pitäs viimistään keretä kokkeilemhaan. Kesäloma alkaa huomena ja vielä ehtii jonku vaapun tehä ennen sitä. Oikeastaan nyt on perhoinspiraatio päällä ja niitä syntyy aivan ko sieniä satheela. Onneksi perholoovat on syksylä jo tyhjät niin saapi taas kehittää uutta inspiraatiota seuraavaa talvea varten.

Vaaput on maalannu Repolainen ja kaikki muu on tyhjänsoutajan käenjälkeä. Son rohki helppo saaha oikea väri, ko taitelijalla on värisilmä ja ruisku kohilhaan. Ei tartte ko sanoa värit, niin sieltä tulee ko apteekin hyllyltä juuri oikea väritys. Helppoa ko heinänteko. Huomena vaihan uuet siimat ja sitte ei muuta ko joele. Sielä on kyllä aikamoinen tulva, joten ehkä mie ensin kattelen rannala.

-Jani-

Pari viikkoa vielä

Perämoottorit oottaa jo kessää sulassa sovussa. Mie täpisen rannala ja ootan ko kuuta nousevaa, koska kannattis lähteä joele. Vielä ei  oikein hyvältä näytä, eikä kesän merkit ole kohillaan, jotta kannattis vene rannale viiä. Vaappuja on riittävästi ja lohilappujaki on. Jos jollaki tuntuu pakissa olevan tilaa, niin täältä löytyy täytettä, ettei tartte tyhjää soutaa. Onpa silloin venheen perässä muutaki ko siimat.
-Jani-

Tulvasiian pyynnissä

Viikonloppuna laitoima parina yönä siikaverkot ja kaloja tuli ihan mukavasti.

Käväsin myös kämpällä tervaamassa venheen sisäpuolelta. Joki on jo täysin sula. Eikä rannoillakaan ole enää jäitä. Lohia tässä ootellaan. Kesäkuu lähenee uhkaavan nopeasti ja víelä olis niin paljon tehtävää.

-Jani-

Takaisin mantereelle

Kävin Huippuvuorilla jääkarhujen maassa tutustumassa sikäläiseen elämän menoon. Siellä oli sama homma, ko täälläkin, vain ophailla oli mustat naamat. Muut olivat ko kalkkilaivan kapteeneja. No juuri safarilta tulleet turistit olivat palaneen punaisia. Ennen en ole uskonu jääkarhuihin, mutta ko semmosen pääsee näkemään niin pakkohan se on uskoa. Iso se oli, eikä se pentukaan pieni ollu.

Jossaki kiveliössä huippuvuorilla. Takana mereen laskeva jäätikkö.

Merenjäältä kuvattu jäätikönreuna.

Tässä kuvassa tuolla rannalla on jääkarhu pentuineen. Uskoo ken haluaa, mutta pokkarilla en saanu tietenkään zoomattua lähemmäksi.

Jääkarhuvaara ei ole tuulesta temmattu.

Kiitoksia isäntäväelle mukavasta kämppähuoltoreissusta. Sielä on vähä pitemmänpuoleiset nuo huoltoreissut vertaa näihin meän kämppähuoltoreissuihin. Kalaa ei tullut, mutta valaanlihaa pääsin maistamaan.
-Jani-

Kevätpuuhissa

Kohta net on täälä lohet ja sääsket. Niitä ootellessa tervasin tenolaisen ulkoapäin ja viikon päästä käännän ympäri ja tervaan sisäpuolelta. Oma tekemä vene saa vielä oottaa värjäystä. Vaimola ei ole niin kiire väyläle. Saattaa käyä niinko viime kesänä, että se seisoo törmälä koko kesän. Ei ole kalustolla niin kauheaa käyttöä, mutta mukava son aina laittaa venheet kesäkunthoon ja fiilistellä. Vielä kuukausi ja sitte on oltava jo joela. Ehkä soutamassa tyhjää, mutta soutamassa kuitenki. Ja siitä kuukausi niin Teno taas kutsuu. Ja sitte se onki jo koko kesä melkeinpä ohi ja saapi alkaa suunnitella seuraavaa kessää.
-Jani-

Kevättä rinnassa

Kevät tulee vauhdilla. Kelkkoja olen pikku hiljaa laitellut latoon, koska kotijärven jäille ei ole enää asiaa. Viime viikolla käväsin vielä Suomen puolela tunturissa. Rautuja ei tullut mutta jokunen harri nousi ylös. Reissu oli oikeastaan työkeikka, joten kalastukselle ei ollut oikein aikaa. Nyt on suunnitelmissa ottaa veneet esille ja täyttää lato talvitavaroilla. Sunnuntaina mie lähen aika pohjoiseen ja meinaan kyllä ottaa rautupilkit matkaan. Jos sielä jääkarhutki viihtyy niin miksei raudutkin.