TERVETULOA TYHJÄNSOUTAJAN SEURAAN

Tyhjänsoutaja, kalaväärti väylänvarresta kirjoittaa elämänkulusta lohijoen rannalla, asiaa kalastuksesta ja kalastuksen vierestä, siis pieniä tärkeitä asioita. Tervetuloa seuraamaan tunturipurojen solinaa ja lohijokien pauhuja. Ei sovi tosikoille!

torstai 29. heinäkuuta 2010

lohikisan väliaikatietoja

Lohitapahtumia on heikosta, yksi tärppi. Tänään ei tarvinnut mennä Pakamukkaan punnitukseen. Oma kotivaaka riitti tämän päivän puntarointiin. Ei ollu paino tippunu...
Kala tuntuu olevan aika tiukassa. Tänään soutu loppui ilta yheksältä ja jatkuu huomenna aamulla kaheksalta. Tulin käväsemään kotona hakemassa lohineuvoja ja lisää evästä. Johossa yli kahentoista kilon kala.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Lohikisan aloitus


Lohikisa alkoi hyvin. Parin tunnin soudun jälkeen luottovaappu antoi 5.3kg kalan. Lohi nappasi Saitajokisuusta. Vaapun väri vielä salainen... Pari tuntia oottelen, että vuorokausi vaihtuu ja sitten yöksi joelle.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Hippikommunisti ja pilkku







Toinen sadetulva tälle kesälle ja vesi nousi juhannuskorkeuteen. Kävin itsekin soutamassa loppuviikosta ja testasin muutamaa uutta vaappua. Ja sain vähän värivinkkejä kisoja varten. Puolen tunnin soudun jälkeen tarttui kala, muttei se pysynyt kiinni. Sama kala taisi kuitenkin tarttua tuntia myöhemmin naapurin isännän perhoon, joka oli tietenki minun tekemä. Kala oli rapeat kolme kiloa ja suupeilessä repeämä. Perhon oli niellyt syvälle kurkkuun. Samalla reissulla näin kun yksi venekunta sai n. kuuden kilon kalan eli kahen tunnin sisään kolme tapahtumaa.
Joki oli hyvin roskainen viikonloppuna ja kalakuulumisia ei ole. Harva kävi viikonoppuna edes vesillä. Itse pysyin visusti törmälä ja taivastelin tilannetta. Nyt mielenkiinnolla odotan tulevaa lohikilpailua. Toivottavasti vesi kerkeää putsaantua kisaan mennessä. Kisoihin toivon tietenki kaikki kynnellekykenevät osallistumaan, jotta tämä hieno kisaperinne säilyisi.
Sain muuten perjantaina rannalta kilosen harrin redtagilla Torpankoskesta. Harri meni kyllä parempiin suihin, koska vierelläni oli pari nälkäistä sveitsiläistä perhokalastajaa vain luikkeja saaliinaan.
-Jani-




keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kuuminta hottia


Nämä perhomallit ovat nyt kovassa kysynnässä jäämereen laskevissa lohijoissa. Norjalaiset vievät nämä mallit käsistä, kunhan vain kerkeäisin tehä. Nämä perhot ovat niille jotka eivät kehtaa soutaa tyhjää.
-Jani-

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Ensikertalaisen tuuria






Sää oli pilvinen ja tuulinen. Lähin soutamaan totuttuun tapaan alkumanööverien jälkeen. Kalakaverina mulla istui veneessä ensikertalainen lohenkalastaja. Onget valitsimme yhdessä ja niinkuin tyhjänasoutajan kanssa asiaan kuuluu, soudimme yhen laskun tyhjää. Toisella laskulla oli perinteitä kunnioittavat ottionget. Värinä vaapuissa kokopunainen, takinkääntäjä, muikku ja parsilankku. Suuntasimme Parkajokisuuhun ja tunnin soudun jälkeen vapa taipui ja kela rääkäisi. Ottivärinä tällä kertaa takinkääntäjä ja vaapuna omatekele. Takinkääntäjä on nykyvaapuissa unohettu ottiväri. Tämä väri on peräisin vanhoista pätäköistä. Kalakaverini sai ensi kertaa väsyttää lohen ohjeiden mukaan ja onnistui siinä hyvin, sillä veneeseen sain koukattua 7kg kalan. Laskimme vielä varmuuden vuoksi Saitajokisuussa yhden tyhjänsoudun.



Onnea ja epäonnea

Kaverilla kävi huono tuuri tässä eräänä päivänä. Tai no olikohan huonosta tuurista kyse, kun tämä tapahtui jo toisen kerran. Hän lähti lohta soutamaan Väylälle ja lähtötohinoissa nosti vaappurasian auton katolle. Sinne katollehan se rasia jäi ja löytyi myöhemmin jonkun matkan päästä hyvin yliajettuna. Rasia sisälsi monta legendaarista lohiuistinta mm. EH 7, Räsänen 7 Rovaniemi, vanha Jan, vanha Jesse. EH-pelti muistutti lähinnä jyrän alle jäänyttä peltistä herätyskelloa. Menetys oli siis suuri. Kyllä miestä harmitti, mutta silti suunta oli kohti uusia seikkailuja. Hiukan myöhemmin Väylällä kohtasi epäonni onnen ja tällä kertaa onni voitti. 7kg lohi nousi veneeseen vanhan kansan kolmikoukkusella Janilla. Sen jälkeen uistimien menetys tuntui kuulemma vain kaukaiselta unelta. Tämmöistä täällä tapahtuu.
-Jani-

torstai 15. heinäkuuta 2010

Reissu Raportti Tenolta
















Kotiuduin reissusta hyvillä mielin. Saalista tuli niin soutamalla kuin aloittelijan onnella perhovavalla heittämällä. Tuli sählättyä ja muutama lohi karkuutettiin, mutta sen korjasi perhovavalla rannalta saatu pikkulohi. Kalan sain tietenki omalla perholla ja omalla omintakeisella heittotyylillä, sitä kun ei tule verrata oppikirjojen oppeihin. Mutta perhohan pyytää silloin kun se on veessä. Joku kyllä lupasi pitää mulle pientä perhokalastuskurssia, mutta aika ei semmoseen nyt riittäny. Kyllä siellä joillaki oli hauskaa kattoa minun perhostelua. No häätyyhän sitä jotaki hupia järjestää.
Yritin tällä kertaa välttää puukaloilla soutamista, koska yhen savolaisherran mukaan niistä saa vain tikkuja kätheen ja hänellä oli kuitenkin neljäkymmenen vuoden kokemus Tenolla kalastamisesta. Olen varsin noviisi Tenon kävijä häneen verratuna, joten konkareita täytyy uskoa vaikka ne vähä valehteliski. Haluan kiittää kaikkia tuttuja ja tuntemattomia, joiden kanssa taas sain jakaa kalastamisen iloa. Mukava oli taas tuntea Tenojoen virrankulkua ja lohien loisketta. Elokuun alussa taas tavataan, kuka siellä nyt silloin sattuu olemaan.

-Jani-

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Koiranäyttely

Ennen ko sain luvan lähteä Tenolle, piti kävästä Jällivaarassa koiranäyttelyssä. Olin oikeastaan vain saföörinä ja doghandlerinä eli apulaisena. Mukava reissu vaikka sijoituksia ei tullu. Hyvän näyttelykoiran löytäminen on yhtä vaikeaa kuin hyvän lohiuistimen. Sitten ko se löytyy alkaa tulla tulosta. Tämmösiäki sielä kerkes aattelemhaan. Oli muuten hienoja lapinkoiria.

Välilä hääty pysähtyä Kangosessa keskele siltaako joku oli heittelmässä lohta. Lainio jokheen nousee kans lohi ja yhen näin hyppäävänki. Muoniojoessa en sitä ole nähny tänä kesänä. Pittää vishiin lähteä aina viero palkishiin, jotta ees näkkee kalan saatikka saapi sen ongen päähän. Ja nyt Tenolle!
-Jani-

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Teno kutsuu

Eilen kävin liottamassa pari tuntia uistimia Väylässä, mutta ei lohi napannu. Kovin paljoa en ole ehtiny soutamaan, koska niinku kesälomalaisella pitääkin, hommia riittää kotona ja vähä muuallaki. Kosteusvaurioremontti vaimon kotitalossa on nyt saatu tehtyä ja pari sänkyä pitäs ehtiä ennen kesälomaa tehä. Huomenna lähen taas kaverin kanssa Tenolle. Reissu on toinen tälle kesälle. Vois sanoa että tenokuume on iskeny. Vissiin tämä kotijoki tuntuu jo niin tutulta, että pittää käyä vähä muuallaki. Mutta seuraavat kuulumiset reissun jälkeen. Vaimo lupasi olla neljä päivää, jos tullee kallaa. Jos ei tule lohta, häätyy tulla varsin kotia tyhjääsoutamasta.
-Jani-